maanantai 6. kesäkuuta 2016

Sara Stridsberg: Niin raskas on rakkaus (2014)

Alkuteos: Beckomberga. Ode till min familj.
Suomentaja: Outi Menna (2016).
Kustantaja: Tammi.
Sivumäärä: 380.
Oma arvio: 3½/5.
Mistä minulle: ostin uutena.

Kansi: Tuija Kuusela.
Sara Stridsbergin ensimmäinen suomennettu romaani Niin raskas on rakkaus kertoo Jackiesta ja Jimistä, tyttärestä ja isästä. Alkoholisti-isä joutuu, tai pääsee, mielisairaalaan, ja 13-vuotias Jackie vierailee siellä mielellään. Lukija tutustuu isän ja tyttären lisäksi paikan asukkaisiin ja sairaalan työntekijöihin, kuten laitostuneeseen viimeiseen potilaaseen Olofiin ja potilaita sairaalan ulkopuolelle juhliin salakuljettavaan lääkäriin.

Kirjan nimi on alkukielellä Beckomberga. Kirja on saanut nimensä vanhalta mielisairaalalta, jonne tapahtumat sijoittuvat. Beckomberga ja muut vastaavat massiiviset laitokset on jo lakkautettu, potilaita on siirretty enemmän avohoidon ja lääkkeiden varaan. Stridsberg omistaa teoksensa kaikille joiden matka kulki Beckombergan sairaalan puiston ohi vuosien 1932 ja 1995 välillä. Tarina siis kytkeytyy todelliseen historialliseen paikkaan ja kuulemma myös kirjailijan omaan elämään jollakin tasolla, mutta on silti fiktiivinen teos.

Kirja on tarina eräästä perheestä, mutta ehdottomasti myös kannanotto mielenterveyspotilaiden hoidon tilaan: Minulla on toisinaan käynyt mielessä, että Beckombergan aikakausi osui samalle jaksolle kuin hyvinvointivaltionkin, 1932—1992.

Stridsberg kirjoittaa raskaasta aiheesta kauniisti. Teksti on autereista ja ilmavaa kuten kirjan suomenkielisen painoksen kansikin. Kaikki on vähän liian vaaleansinistä minun makuuni. Blogitekstiäkin oli vaikea kirjoittaa, koska halusin pitää kirjasta. Halusin kokea jotakin suurta sen äärellä, mutta niin ei sitten käynytkään. Missään nimessä tämä ei ole huono kirja, mutta korkeat odotukset latistivat lukukokemukseni. Petyin siihen, että tarina ei mennytkään ihon alle.

Sara Stridsberg ja Claes Andersson Helsinki Litissä 14.5.2016. 
Keskustelu löytyy Yle Areenasta.

Helsinki Litissä Stridsberg mainitsi häneen vaikuttaneita kirjailijoita, kuten Elfriede Jelinekin ja Unica Zürnin. Uteliaana ja tiedonjanoisena lukijana kiinnostun herkästi näistä kirjailijoiden mainitsemista vaikuttimista. Jelinekin kaksi suomennettua romaania Pianonsoittaja ja Halu kipusivat heti luettavien listan kärkisijoille. Koska tämä postaus Stridsbergin kirjasta on roikkunut luonnoksissa useita viikkoja, olen jo ehtinyt lukea Halun, ja siitäkin on bloggaus tulossa lähipäivinä.

Työkaverin kanssa selvittelimme, kuka Unica Zürn on, sillä hänestä emme olleet aiemmin kuulleet. Kävi ilmi, että hän oli saksalainen kirjailija ja taiteilija, jolta ei ole suomennettu yhtään teosta. On siis tartuttava Zürniin ruotsiksi tai alkukielellä eli saksaksi, jos mielii häneen tutustua. Ja koska Stridsbergin aiempia teoksia ei ole suomennettu, on kiinnostavilta vaikuttavat romaanit Darling river ja Drömfakulteten luettava ruotsiksi. Ensin mainittu odottaa jo kirjaston varaushyllyssä, sillä uskon vielä löytäväni sen järisyttävän Stridsbergin, josta olen kuullut puhuttavan!

Vaikka Niin raskas on rakkaus olikin huimien odotusten vuoksi pienoinen pettymys minulle, avasi se jälleen uusia ovia kirjojen maailmassa. Kirjat ja lukeminen johdattavat aina uusien kirjojen luo: lukeminen on ihanaa löytöretkeilyä.

Niin raskas on rakkaus on saanut mukavasti bloghuomiota. Blogiarvio löytyy ainakin seuraavista blogeista: Lukutoukan kulttuuriblogi, Lumiomena, Reader, why did I marry him? ja Leena Lumi.

5 kommenttia:

  1. Kiitos tuosta Unica Zürnin mainitsemisesta. Laitan sen nyt ylös, kun olin jo ehtinyt hänen nimensä unohtaa. Loistavaa, että häntä on käännetty ruotsiksi, sillä minulle saksaksi lukeminen on kyllä aikamoista hard corea, hermo menee.Jelinekiä juurikin olen saksaksi yrittänyt, mutta oli liian hankalaa.

    Tässä kirjassa ei kyllä ole Jelinekiä yhtään, ehkä Stridsberg on kulkemassa kirjallisesti uuteen suuntaan. Tunnelmani tästä romaanista ovat samantapaiset kuin sinulla. Odotukseni olivat syntyneet Drömfakultetenin pohjalta ja se oli tämän kirjan lukemisen kannalta huono asia. Samoin kuin sinä, aion kyllä lukea Stridsbergiltä jossain vaiheessa tuon Darling River.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatkoin kuin jatkoinkin Stridsbergin parissa, mutta tartuin ensin Drömfakulteteniin. Se on nyt loppusuoralla, miten erilainen se onkaan tyyliltään kuin tämä! Zürnin Dunkler Frühling on myös odottelemassa hyllyssä, saa nähdä, miten sujuu saksaksi lukeminen vuosien tauon jälkeen...

      Poista
    2. Dublinin matkalla etsin Zürnia jokaisesta kohdalle osuneesta kirjakaupasta, mutta ei löytynyt. Adlibriksessä on juuri tuo Dunkler Frühling englanniksi. Pitänee tilata sieltä ja siellä on muutakin Zürniä.

      Poista
  2. Beckombergan sairaalassa tapahtuu osa Pia Ingströmin omaelämäkerrallisesta teoksesta Äitiä ikävä. Sitä taas sivuan tässä Kaminan arviossa:
    http://sellonkirjat.blogspot.fi/2012/02/alzheimerin-kuvaus.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisikin mielenkiintoista lukea lisää Beckombergaan sijoittuvia kirjoja - kiitos vinkistä Mikko!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...