Nannan VI lukumaraton: Blogistanian kesälukumaraton

Kuva: Niina Tolonen.

Nyt se alkaa — kesäinen lukumaraton! Osallistun kirjabloggajien yhteiselle lukumaratonille, eli edessä on 24 tuntia innokasta lukemista. Tämä on kuudes kerta, kun testailen lukukuntoani vuorokauden ajan. Näiden täyspitkien koitosten lisäksi olen kahdesti urakoinut puolikkaan matkan.

Vuoden 2012 jälkeen olen maratoonannut itsekseni ja osallistunut näihin yhteislähtöihin. Viime kesänä lukusessiot jäivät väliin, ja nyt pitkän tauon jälkeen on taas hauska lähteä matkaan. Yhteisissä maratoneissa on erityistä tunnelmaa: tälläkin kertaa mukana on huikeasti yli 80 lukijaa! Kyseessä on siis melkoinen yhteisöllisen lukemisen riemujuhla. Ilmoittautua voi Ja kaikkea muuta -blogissa täällä.

Tässä vielä yhteisen lukumaratonin säännöt:

1. Kaikki 24 tunnin aikana luettu kirjallisuus lasketaan mukaan maratoniin. 
2. Aloittaa voi mihin kellonaikaan tahansa ja lukea haluamansa ajan ja määrän kuitenkin niin, että eimmäisaika on 24h. (Esim. aloitus 10.7. klo 18:00 -> ja lopetus 11.7. klo 18:00) Maratonin saa aloittaa halutessaan myös jo 9.7., kunhan osa maratonista luetaan 10. päivän puolella. Näin siksi, että maratoonareilla on erilaisia elämäntilanteita, jotka halutaan ottaa huomioon. Tankkaus-, lepo-, yms. taukoja saa pitää vapaasti, mutta ne lasketaan mukaan suoritusaikaan. 
3. Merkitään ylös luettu sivumäärä ja ilmoitetaan se julkisesti blogissa (tai lukumaratonin lähtölaukauspostauksen kommenteissa) Kirjataan mielellään myös luetut kirjat.
4. Lukea saa mitä tahansa, missä ja miten tahansa! 
5. Lukumaratonista saa kirjoittaa blogiinsa etu- ja jälkikäteen ja mielellään myös maratonin kuluessa. Varsinkin tulosartikkeli linkitetään lukumaratonin lähtölaukauspostaukseen, mutta muutkin toki saa.
6. Lukumaratonin hashtagina somessa on #lukumaraton 

Huolella valittu maratonkirjapino.
Lyhyehköt kirjat tuovat kaivattua vaihtelua pitkällä matkalla.

Päivitän tätä postausta matkan varrella, myös Kirjakimaran Facebook-sivuilla ja Instagram-tilillä (@kirjakimara) voi seurata matkan edistymistä.

Hauskaa maratonia kaikille bloggajille ja tervetuloa seuraamaan lukumatkaani!

* * *

Märta Tikkanen: Vuosisadan rakkaustarina (1978). Tammi.

Alkuteos: Århundradets kärlekssaga. Suom. Eila Pennanen.

Mistä minulle: ostin uutena.

Aikaa kulunut: 1 t 45 min.

Sivuja luettu: 173.

Tämä Märta Tikkasen klassikko on kiinnostanut useamman vuoden ajan, erityisesti vuoden 2015 Helsinki Litin jälkeen. Tikkanen oli mielenkiintoinen puhuja, ja aloitinkin heti festivaalien jälkeen hänen ja miehensä Henrikin tuotantoon tutustumisen. Vuosi sitten luin Märtalta romaanin Miestä ei voi raiskata ja Henrikiltä osoitetrilogian aloitusosan Kulosaarentie 8.

Vuosisadan rakkaustarina on runokokoelma, joka on Märtan vastine miehensä teokseen Mariankatu 26, joka on trilogian päätösosa. Osoitekirjoissaan Henrik kuvaa perheen elämää ja avioliittoaan avoimesti, mutta tietenkin omasta näkökulmastaan. Vuosisadan rakkaustarinassa vaimo vuorostaan kirjoittaa miehensä alkoholismista ja sen lieveilmiöitä rehellisesti. Rakkaus, sen loppuminen ja sairauden aiheuttama tuska tulevat pelkistetyissä runoissa riipaisevasti esille.

Maraton alkoi vahvasti runoteoksella. Runoja on nopea lukea, mutta Tikkasen aiheet varsin raskaat. Nyt on vuorossa seuraavan kirjan ja uuden lukupaikan valinta. Taidan mennä aurinkoon ainakin hetkeksi, kun sellainen mahdollisuus kerran on!

* * *

W. G. Sebald: Ilmasota ja kirjallisuus (1999). Tammi.

Alkuteos: Luftkrieg und Literatur. Suom. Oili Suominen. 155 s.

Mistä minulle: ostin uutena.

Aikaa kulunut yhteensä: 5 t 15 min.

Sivuja luettu yhteensä: 328.

W. G. Sebaldin Ilmasota ja kirjallisuus on hyvä esimerkki siitä, että ohut kirja ei aina ole nopea tai helppo lukea. Sebald pohtii esseissään, miten ja miksi Saksan sotienjälkeisessä kirjallisuudessa on vaiettu toisen maailmasodan ilmasotatuhoista. Saksan sotahistoria ja kirjallisuus aiheina kiinnostavat, mutta Sebaldin esitystapa ei purrut minuun. Kirjoitukset ovat jotenkin sekavia ja toistoakin on liikaa. Lisäksi Sebald käsittelee aihetta minulle vieraiden kirjailijoiden kautta, joten tarttumapintaa ei juuri ollut.

Hieman tahmea toinen kirja tuli vihdoin päätökseen. Ei ollut minun kirjani, vaikka aiheet muuten kiinnostavatkin. Sitten taas uuden kirjan kimppuun!

* * *

John Steinbeck: Routakuun aika (1942). Tammi.

Alkuteos: The Moon is Down. Suom. Pirkko Talvio-Jaatinen. 149 s. 

Mistä minulle: ostin uutena.

Aikaa kulunut yhteensä: 8 t 30 min.

Sivuja luettu yhteensä: 477.

Uuvahdin hieman Sebaldia lukiessani, mutta Steinbeckin Routakuun aika palautti jälleen ilon lukemiseen. Tällaista taidokasta ja laadukasta kirjaa olisin lukenut mielelläni pidempäänkin. Olen lukenut Steinbeckiltä aiemmin kaksi pienoisromaania (Hiiriä ja ihmisiä ja Helmi), ja ehkä näiden kolmen positiivisen kokemuksen jälkeen uskaltaudun vihdoin nobelistin paksumpien teosten pariin. Yksi työkaverini on yrittänyt jo useamman vuoden saada minut lukemaan lempikirjansa Eedenistä itään, nyt aika alkaa olla sen lukemiselle otollinen :)

Routakuun aika sijoittuu nimeämättömään pohjoiseen maahan, johon nimeämättömät valtaajat saapuvat toisen maailmansodan aikana. Kyseessä voisi olla natsien toteuttama maihinnousu Norjaan, tai ainakin jotakin sen kaltaista. Tarina kertoo paikallisten ja miehittäjien reaktioista toisiinsa, sodan mielettömyydestä ja väkivaltaisuuksista. Steinbeck kuvaa mielenkiintoisesti ihmisiä poikkeusoloissa. Inhimillisyys joutuu väistymään raakuuden tieltä.

Lukuvire on kohdillaan! Torkahdin Steinbeckin luettuani noin kymmeksi minuutiksi, mikä onneksi riitti poistamaan koko päivän vaivanneen väsymyksen. Nyt on vuorossa lyhyt piipahdus saunassa, minkä jälkeen on päivän neljännen kirjan valinnan aika.

* * *

James Joyce: Pyhä, rivo rakkaus: kirjeitä Noralle (1904-1912). Savukeidas.

Suom. Ville-Juhani Sutinen. 122 s.

Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Aikaa kulunut yhteensä: 11 t 30 min.

Sivuja luettu yhteensä: 599.

Kokoelma James Joycen kirjeitä vaimolleen Noralle päätyi kesäkirjapinooni, koska nyt kesällä on hyvää aikaa tutustua Joyceen ennen syksyllä töissä alkavaa Joyce-lukupiiriä. Siitä tulee huikea ja hurja projekti, joka toteutuu, jos saamme sinne innokkaita osallistujia. Mikäli lukupiiri lähtee hyvin käyntiin, niin se tulee näkymään myös täällä Kirjakimarassa. Lukupiirissä nimittäin on tarkoitus lukea Joycen Odysseus vuoden 2017 Bloomsdayhin mennessä. Kyllä, luit oikein. Vähän hirvittää, mitä tulikaan keksittyä!

Pyhä, rivo rakkaus sisältää Jamesin kirjoittamia kirjeitä rakastajalleen, josta myöhemmin tulee hänen lastensa äiti ja vaimo. Osa on kirjoitettu suhteen alkuaikoina vuonna 1904, ja viimeiset vuonna 1912. James on hoitamassa liiketoimiaan toisaalla Euroopassa, ja Nora odottaa kotona. 

Kirjeet ovat tulvillaan rakkautta, mustasukkaisuutta, rahapulaa, väärinymmärryksiä, eron tuskaa.  James vuodattaa kirjeisiinsä myös seksuaalista turhautumistaan ja himojaan. Hän muistelee parin yhteisiä kuumia hetkiä ja hekumoi, mitä kaikkea haluaisi Noran kanssa tehdä. Hän odottaa vaimoltaan kuuliaisuutta, miehensä toiveiden toteuttamista ja on kateellinen Noran tyttövuosista. Samaaan aikaan James pelehtii ilotyttöjen kanssa ja rypee katuvaisuudessaan.

Lukumaratonin ensimmäinen puolikas alkaa tulla täyteen. Lukeminen on sujunut tähän mennessä sutjakkaasti, mutta koko yöuniani en maratoniin uhraa. Otan vielä yhden kirjan lukuun ja katson, kauan jaksan vielä lukea. Blogi päivittyy seuraavan kerran joskus aamulla - huomiseen!

* * *

Hugleikur Dagsson: Kuvitetut klassikot (2014). Atena.

Suom. Ville Lähteenmäki. 100 s. 

Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Aikaa kulunut yhteensä: 12 t 30 min.

Sivuja luettu yhteensä: 699.

Maratonin puolivälin tienoilla otin lukuun islantilaisen sarjakuvataiteilija Dagssonin kirjan Kuvitetut klassikot. Kirjaston huumorihyllystä poimittu sarjakuvakirja tuntui sopivalta kevennykseltä keskiyön aikaan. 

Kirja oli melkoinen pettymys. Dagsson on tehnyt maailmankirjallisuuden klassikoiden nimistä yhden sivun mittaisia hupikuvia. Muutamat olivat hauskoja ja jaksoivat naurattaa väsynyttä lukijaa, mutta valtaosa oli väkisin väännettyjä. 

Muutamat kuvitukset olivat minusta hauskoja.

Toiset taas tylsiä ja arvattavia.

Kirjan lukemiseen meni maksimissaan vartti. Tämän jälkeen siirryn sänkyyn lukemaan ja käyn suosiolla nukkumaan, kun väsymys ottaa vallan.

* * *

Alan Bennett: Epätavallinen lukija (2007). Basam Books.

Alkuteos: The Uncommon Reader. Suom. Heikki Salojärvi. 115 s.

Mistä minulle: ostin uutena.

Aikaa kulunut yhteensä: 21 t 15 min.

Sivuja luettu yhteensä: 814.

Nappasin Bennettin kirjan mökkikassiin kodin kirjahyllystä juuri ennen kuin lähdimme kotoa kesän viettoon saareen. Ohut ja mielenkiintoinen kirjamessuostos vaikutti hyvältä maratonkirjalta. Ja sitä se myös oli! Aloitin Epätavallisen lukijan parissa yön pikkutunneilla ja jatkoin aamulla. 

Kirja kertoo lukemisen kaiken muuttavasta voimasta. Englannin kuningatar eksyy vanhoilla päivillään kirjastoautoon sattuman kautta ja hänestä tulee ahkera lukija. Kuningattaren uusi harrastus aiheuttaa pahennusta hovissa, ja moni yrittää estää kirjallisen harrastuksen harjoittamisen. Tarinassa on lukuisia kirjallisuusviittauksia ja hauskoja sattumuksia, ja se viihdyttää ainakin paljon lukevaa.

Lukumaratonini on edennyt viimeisille tunneille, nyt on enää kaksi ja puoli tuntia jäljellä. Pinossakin on vain yksi kirja, joten loppuajan vietän Melenderin esseiden parissa. Katsotaan, ehdinkö lukea opuksen loppuun asti!

* * *

Tommi Melender: Yhden hengen orgiat (2013). WSOY. 172 s.

Mistä minulle: ostin uutena.

Aikaa kulunut yhteensä: 24 t.

Sivuja luettu yhteensä: 986.

Lukumaratonin loppusuoralla luin Melenderin esseitä lukemisesta ja kirjallisuudesta. Melender tekee tarkkoja havaintoja ja on tuttuun tapaansa kärkäs. Jokin hänen tyylissään ärsyttää, mutta silti tykkään lukea hänen esseitään, sillä hän tietää niin vakuuttavan paljon. Ja aina ei tarvitse olla samaa mieltä, tietenkään.

Eniten minua puhuttelivat tekstit, joissa käsiteltävät kirjailijat ja heidän teoksensa ovat edes jotenkin tuttuja. Kokoelma oli hyvä muistutus David Foster Wallacen ja Jonathan Franzenin olemassaolosta. Täytyykin lukea heitä lisää. Melender käsittelee paljon esimerkiksi Curzio Malapartea, mutta ei onnistu herättämään minussa mielenkiintoa tätä kohtaan. Sen sijaan olisi kai jo korkea aika tutustua Thomas Bernhardiin ja Michel Houellebecqiin.

* * *

Tämä maratoonaaja saapui maaliin Melenderin tekstien siivittämänä! Takana on antoisa, hauska ja osin raskas vuorokausi. Ehdin lopulta lukea kaikki suunnittelemani kirjat eli 7 teosta. Ne olivat kaikki melko ohkaisia, sivuja kertyi yhteensä 986.

Maratonin kirjakimara.

Melenderin lukemista ja kirjallisuutta käsittelevä kirja kruunasi maratonini, jonka myötä luettavien kirjojen lista jälleen paisui. Tai tarkemmin sanoen ei sinne uusia ehdokkaita tainnut nousta, mutta useat teokset kiilasivat ylemmäs lukulistallani: Henrik Tikkasen osoiterilogian kaksi viimeistä osaa, Steinbeckin Eedenistä itään, Joycen Dublinilaisia ja Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta, Ian McEwanin vielä lukemattomat kirjat, jokin kirja Thomas Bernhardilta, David Foster Wallacen tuoreimmat suomennokset, Jonathan Franzenin Vapaus ja Yksin ja kaukana, Michel Houellebecqin Alkeishiukkaiset...

Vuorokauden mittainen luku-urakka on toki väsyttävä koitos, mutta on ihana huomata sen nostattavan lukemisen riemua entisestään. Kirjat johdattavat toisten kirjojen luo, ja kirjojen jano vain yltyy. Tämä oli kuudes kerta, kun maratoonasin 24 tuntia, eikä tämä taatusti jää viimeiseksi! Hauskimpia ovat olleet juuri nämä kirjabloggaajien yhteismaratonit, kun kymmenet lukevat maratoniaan yhtä aikaa ja some täyttyy kirjapöhinästä.

Kiitos kaikille urakkaani seuranneille ja kommentoineille! Kirjavaa kesän jatkoa kaikille!