Sivut

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Helsingin Kirjamessujen satoa

Kirjamessuviikonloppu lähenee loppuaan. Viimeöinen kellojen siirto muistutti talven ja pimeimmän vuodenajan saapumisesta. Pimenevää syksyä voi onneksi piristää vaikkapa kulttuuririennoilla ja hyvillä kirjoilla! Seuraavassa kerron ohjelmantäyteisestä perjantaistani, johon kuului hyörinää kirjamessuilla ja illanviettoa konsertissa.


Tykkään tehdä kaikenlaisia suunnitelmia ja listauksia, mutta usein toteuttamisen kanssa on vähän niin ja näin. Olin tehnyt tänne blogiin hienon listan mielenkiintoisista messuesiintyjistä perjantaille ja sunnuntaille, mutta lopulta kävin  katsomassa listaamistani ohjelmista vain yhden (!) enkä enää sunnuntaina jaksanut lähteä messuille. Vietin messuilla paljon aikaa antikvaarisella puolella, sillä huomasin neljä viikkoa sitten tehdyn reissun Turun kirjamessuille hieman verottaneen innostustani uutuuskirjoja kohtaan. Kustantajilla on molemmilla messuilla esillä luonnollisesti lähes samat kirjat. 

Ostoksia en harmikseni voinut juuri tehdä, sillä olin menossa messuilta suoraan konserttiin. Sallin itselleni kuitenkin yhden messuostoksen, ja valinta oli lopulta helppo: John Steinbeckin klassikosta Vihan hedelmät ilmestyi uusi suomennos sopivasti messuille. 

Keltaisen kirjastoni painotuore uusi tulokas.
Ainoa etukäteen odottamani kirjailijahaastattelu, jota menin katsomaan, osoittautui positiiviseksi yllätykseksi. Kaikki mitä olet ikinä halunnut tietää feminismistä oli mielenkiintoinen tilaisuus, jossa Anna mennä ‒ opas hauskempaan elämään -kirjan kirjoittaneet  Rosa Meriläinen ja Saara Särmä keskustelivat Baba Lybeckin johdattamana feminismistä. Yleisö oli saanut esittää kysymyksiä kirjailijoille etukäteen, ja haastattelu koostui lähinnä näiden kysymysten läpikäymisestä. Meriläinen ja Särmä olivat sanavalmiita ja hauskoja, ja ennakoluuloni heidän kirjaansa kohtaan karisivat aika lailla. 

Särmä, Meriläinen ja Lybeck lavalla.

Kuuntelin pätkiä useista satunnaisista haastatteluista messupäivän aikana. Sattumalta eksyin myös kuuntelemaan, kun Olga ja Tuukka Temonen kertoivat uudesta kirjastaan Teit meistä kauniin. Kirja on teos tänä syksynä ensi-iltansa saaneen Apulanta-elokuvan tekemisestä. Elokuvan aion mennä katsomaan jossakin vaiheessa, ja keskustelun myötä myös kirja alkoi kiinnostaa. Musiikki- ja bänditeema olikin sopiva johdatus loppuillan ohjelmaani. Sain kesällä syntymäpäivälahjaksi liput Kentin jäähyväiskonserttiin, ja Messukeskuksesta oli kätevää siirtyä muutama sata metriä Hartwall-areenalle. 


Temoset kertoivat kirjastaan ja elokuvan tekemisestä.

Kentin keikka lunasti odotukset ja nautin tunnelmallisesta parituntisesta. Etukäteen olin miettinyt, mitenköhän näen permannolta, kun olen niin lyhyt, mutta lopulta se ei ollut ongelma. Hakeuduin lyhyehköjen ihmisten taakse ja näin lavalle hyvin. Kuvaaminen unohtui, mutta visuaalisesti mielettömän hienosti toteutettu kokonaisuus jää varmasti mieleeni pitkäksi aikaa.

Kun vihdoin koitti kotimatkan aika, juna-metro-bussi-kävely alkoi tuntua mahdottomalta suoritukselta. Huomasin suuntaavani taksitolpalle. Päiväni krununasi mainio taksikuski, jonka kanssa juttelimme lukemisesta ja kirjoista. Maailma tuntui sillä hetkellä lempeältä paikalta.

3 kommenttia:

  1. Sinulla oli sama iltaohjelma kuin minulla siis pe :) Ensin Temosten haastattelu messuilla ja siitä sitten Kentin keikalle. Hieno haastattelu, hieno kirja ja vielä hienompi Kentin keikka! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska yhteensattuma :) Kentin keikka oli kyllä huikea!

      Poista
  2. Hassua, että moni kirjabloggaaja oli Kentin keikalla :) En ollut suunnitellut sinne menoa, mutta pitihän sitä mennä kun sain yllättäin pari tuntia aiemmin ilmaislipun. Ajatuksena oli levätä ja nukkua, jotta jaksaa herätä bloggariaamiaiselle, mutta toisin kävi...

    VastaaPoista