Turun kirjamessuja vietettiin menneenä viikonloppuna, ja hyörin messuvilinässä perjantain ajan. Tämä oli ensimmäinen kertani kyseisillä messuilla ja myös ensimmäinen tapahtuma, jonne akkreditoiduin bloggajana. Näin ja koin minulle aivan uuden tapahtuman ja vieläpä hieman erilaisesta näkökulmasta. Seuraavassa pieni kooste kirjavasta päivästäni kuvin ja sanoin.
Skumppastartti pressitilassa. |
Koska olin Turun Messukeskuksessa ensimmäistä kertaa, meni minulla hieman aikaa hahmottaa tila ja miten siellä kannattaa liikkua. Pohjapiirroksesta oli paljon apua, kun suuntavaistoni on mitä on.
Koin Turun messutilat hieman sokkeloisiksi.
Tunnelma messuilla oli iloinen, ja paikalla oli hurjasti yleisöä. Saavuin messuille heti kymmenen jälkeen, ja samoin olivat tehneet lukuisat bussilastilliset koululaisia. Tässä kohdin iloitsin pressipassistani todella, sillä esiintyjien ja median sisäänkäynti oli vähemmän ruuhkainen.
On hienoa, että koululaiset tutustuvat kirjamessuihin ja kenties innostuvat siinä samalla entistä enemmän lukemisesta. Vähän on kuitenkin pakko jupista joidenkin koululaisten käytöksestä. En odota, että messuilla liikuttaisiin kuuliaisesti parijonossa, mutta erilaisesta koulupäivästä voisi iloita toiset huomioon ottaen. Tolkuton huutaminen, kiroilu ja päin juokseminen saivat ainakin minussa aikaan sellaisen pakoreaktion, että välillä oli pakko ottaa happea sivummalla.
Ruokamessujen puolella maistoin Suomen Jäätelön laktoositonta jäätelöä, joka on tehty lähitilan luomumaidosta. Nam! |
Mielenkiintoisin kirjakeskustelu, jota kävin kuuntelemassa, oli "Saksan sodanjälkeisen historian arvet". Suomen Arvostelijain Liiton järjestämässä tilaisuudessa keskustelemassa olivat kirjailija Terhi Rannela, kirjailija-toimittaja Katarina Baer, kirjallisuudentutkija Marja-Leena Hakkarainen ja liiton edustaja Outi Oja, joka johti keskustelua. Otsikon johdattelemina kirjailijat pohtivat teoksiaan muun muassa syyllinen vai uhri -näkökulmasta.
Baer, Rannela ja Oja. Hakkarainen jäi yleisön taa. |
Seminaarista minulle jäi kiinnostus Baerin ja Rannelan kirjoja kohtaan, ja erityisesti jäin miettimään, miten olen sivuuttanut näin mielenkiintoiset kirjat tähän mennessä. Samaa pohdin myöhemmin messuilla, kun kuuntelin Laura Gustafssonia ja tulin tietoiseksi hänen uudesta romaanistaan Korpisoturi. Sekä Rannela että Gustafsson pääsevät nyt tarkempaan syyniin; Rannelan Fraun jopa ostin ja ehdin aloittaakin junamatkalla. Tästä sen taas huomaa: uutuuskirjojen massa on niin valtaisa, että osa menee väkisinkin ohi. Seminaari oli myös muistutus lukea saksankielisen Euroopan kirjallisuutta.
Messuostoksia. |
Huikean hienossa kassissa oli kätevä kantaa messuostokset kotiin. |
Junakirjana Rannelan Frau. |
Harmi, että koululaisten käytös häiritsi, ei tainnut sitten joillekin olla mieluinen retki :( Luulisi, että vaikkei itse lukisikaan, niin pyrkisi edes nauttimaan erilaisesta koulupäivästä.
VastaaPoistaHyvät ostokset teit, tai siis ainakin Huumeasema Zoon suhteen, se on ainoa kirja, jonka noista olen lukenut. Pidin siitä kyllä. Toivottavasti viihdyt uusien kirjojen parissa. :)
Tiia
Huumeasema Zoo on ollut lukulistallani niin kauan, joten ajattelin saavani luettuani sen varmemmin, jos kirja löytyy omasta hyllystäni :)
PoistaKiva juttu ja kiva kuulla kuulumisia messuilta, joille en itse päässyt. Tuo teinitytön lausahdus on mainio, ihan sama tunne itsellä kirjatapahtumissa. Frau on hieno kirja, muita en noista tunne.
VastaaPoistaFrau on minulle edelleen kesken, koska työkirjat kiilasivat sen edelle, mutta kirjan alku ainakin on ollut vakuuttava. Messuista jää päälle ihana kirjahuuma useaksi päiväksi!
PoistaMekin olimme perjantaina paikalla ja koululaiset olivat ehkä jo isoimman puuhkutuksen puhallelleet, sillä yhden jälkeen oli vain kilttejä oppilaita, vaikka ruuhkaa oli. Jenni Haukio oli kutsunut 4000 oppilasta yläasteilta ja lukioista messuille.
VastaaPoistaKivat messut ja Mikael Agricola-teema, jota voisi kehitellä enemmänkin.
Päälavalta en kuullut mitään, joten turhaa ainakaan minun oli yrittää kuunnella.
Haluan vielä korostaa, että mielestäni on ihanaa, kun nuoria kannustetaan kirjojen pariin. En halua olla nipo ja mietin kauan, viitsinkö tästä messukäytöksestä edes mainita, mutta en sitten malttanut olla hiljaa. Iltapäivällä meno tosiaan rauhoittui. Tulevina vuosina osaan ajoittaa messuvierailuni myöhempään ajankohtaan :)
PoistaPerjantaina kyllä riitti koululaisia ja juu, joidenkin käytös tahtoi olla itsellenikin liikaa. Ensin kuuntelin koko bussimatkan messuille kuinka takapenkillä istui useampi nuori, jotka olivat ilmeisesti tottuneet kommunikoimaan huutamalla toisilleen kirosanoja (haha) ja sitten samaan tungokseen heidän kanssaan... Tosin pahin messutuuppija osoittautui keski-ikäiseksi mieheksi, joka edetäkseen oikeasti työnsi ihmisiä edestään sivuun aika voimalla. Onneksi itse ehdin väistää ennen kuin tulin tönäistyksi pois. Muuten oli oikein hauskaa ja sunnuntaina ruuhkaa oli enää vain nimeksi :)
VastaaPoistaVäentungoksessa kyllä näkee kaikenlaisia messuilijoita! Oli antelias ja ihana kirjamessupäivä, josta muistan onneksi paremmin ne positiiviset puolet :)
Poista