Turun Kirjamessujen satoa

Turun kirjamessuja vietettiin menneenä viikonloppuna, ja hyörin messuvilinässä perjantain ajan. Tämä oli ensimmäinen kertani kyseisillä messuilla ja myös ensimmäinen tapahtuma, jonne akkreditoiduin bloggajana. Näin ja koin minulle aivan uuden tapahtuman ja vieläpä hieman erilaisesta näkökulmasta. Seuraavassa pieni kooste kirjavasta päivästäni kuvin ja sanoin.

Skumppastartti pressitilassa.

Koska olin Turun Messukeskuksessa ensimmäistä kertaa, meni minulla hieman aikaa hahmottaa tila ja miten siellä kannattaa liikkua. Pohjapiirroksesta oli paljon apua, kun suuntavaistoni on mitä on.

Koin Turun messutilat hieman sokkeloisiksi.

Tunnelma messuilla oli iloinen, ja paikalla oli hurjasti yleisöä. Saavuin messuille heti kymmenen jälkeen, ja samoin olivat tehneet lukuisat bussilastilliset koululaisia. Tässä kohdin iloitsin pressipassistani todella, sillä esiintyjien ja median sisäänkäynti oli vähemmän ruuhkainen. 

Taukoeväs ja ensimmäinen ostos. 

On hienoa, että koululaiset tutustuvat kirjamessuihin ja kenties innostuvat siinä samalla entistä enemmän lukemisesta. Vähän on kuitenkin pakko jupista joidenkin koululaisten käytöksestä. En odota, että messuilla liikuttaisiin kuuliaisesti parijonossa, mutta erilaisesta koulupäivästä voisi iloita toiset huomioon ottaen. Tolkuton huutaminen, kiroilu ja päin juokseminen saivat ainakin minussa aikaan sellaisen pakoreaktion, että välillä oli pakko ottaa happea sivummalla. 

Ruokamessujen puolella maistoin Suomen Jäätelön laktoositonta
jäätelöä, joka on tehty lähitilan luomumaidosta. Nam!

Mielenkiintoisin kirjakeskustelu, jota kävin kuuntelemassa, oli "Saksan sodanjälkeisen historian arvet". Suomen Arvostelijain Liiton järjestämässä tilaisuudessa keskustelemassa olivat kirjailija Terhi Rannela, kirjailija-toimittaja Katarina Baer, kirjallisuudentutkija Marja-Leena Hakkarainen ja  liiton edustaja Outi Oja, joka johti keskustelua. Otsikon johdattelemina kirjailijat pohtivat teoksiaan muun muassa syyllinen vai uhri -näkökulmasta.

Baer, Rannela ja Oja. Hakkarainen jäi yleisön taa.

Seminaarista minulle jäi kiinnostus Baerin ja Rannelan kirjoja kohtaan, ja erityisesti jäin miettimään, miten olen sivuuttanut näin mielenkiintoiset kirjat tähän mennessä. Samaa pohdin myöhemmin messuilla, kun kuuntelin Laura Gustafssonia ja tulin tietoiseksi hänen uudesta romaanistaan Korpisoturi. Sekä Rannela että Gustafsson pääsevät nyt tarkempaan syyniin; Rannelan Fraun jopa ostin ja ehdin aloittaakin junamatkalla. Tästä sen taas huomaa: uutuuskirjojen massa on niin valtaisa, että osa menee väkisinkin ohi. Seminaari oli myös  muistutus lukea saksankielisen Euroopan kirjallisuutta.

Messuostoksia.

Huikean hienossa kassissa oli kätevä
kantaa messuostokset kotiin.

Kirjojen ostaminen on hullua puuhaa, koska olen kirjastossa töissä. Tässä ajatuksessa on totta toinen puoli, sillä vaikka pystyn lainaamaan kirjoja kätevästi töistä, haluan myös tukea kotimaista kustannusalaa. Kustannusmaailmassa raha on keskeisessä asemassa, vaikka sitä ei ehkä haluaisi kirjanystävänä ajatella. Niinpä ostan kirjoja jonkin verran uutena, tosin maltillisesti ja harkiten, mutta ostan kuitenkin. On myös tosiasia, että en voisi ostaa kaikkia lukemiani kirjoja: se on sekä raha- että tilakysymys. Messuilla tulee tehtyä ostoksia tavallista hövelimmin, tosin naputtelin messuilta käsin myös joitakin kirjastovarauksia.

Junakirjana Rannelan Frau.

Messupäivääni mahtui elämyksiä niin kirjojen kuin ruoankin puolella. Illansuussa Helsingin-junaan astelikin painavien kantamustensa kanssa onnellinen messuvieras. On ihanaa innostua uusista kirjailijoista ja aiheista ja nähdä muiden messukävijöiden kirjailoa. Loppuun mainio lausahdus, jonka poimin messuhälystä: "Mä niin voisin vain uida kirjoissa." Mikä parasta, tämä tuli teinitytön suusta.