Sivut

perjantai 18. marraskuuta 2016

Haruki Murakami: Maailmanloppu ja ihmemaa (1985)

Alkuteos: Sekai no owari to hādoboirudo wandārando.
Suomentaja: Raisa Porrasmaa (2015).
Kustantaja: Tammi.
Sivumäärä: 546.
Oma arvio: 3/5.
Mistä minulle: ostin uutena.

Kansi: Jussi Kaakinen.

Haruki Murakamin Maailmanloppu ja ihmemaa ilmestyi alkujaan jo vuonna 1985, ja kirja saatiin suomeksi viime vuonna. Romaanissa seurataan kahden maailman tapahtumia vuoroluvuissa: joka toinen luku sijoittuu kovaksikeitettyyn ihmemaahan  ja joka toinen maailmanloppuun. Molemmissa maailmoissa on arkitodellisuudestamme poikkeavia elementtejä. 

Ihmemaassa on sysiäisiä, Merkitsijöitä ja Laskijoita. Tärkeitä tietoja pyritään salaamaan käyttämällä Laskijaa, monimutkaisia laskutoimituksia suorittavaa henkilöä. Tietoisuutta manipuloidaan toimenpiteellä, jonka nimi on ”shuffling”. On meneillään eräänlainen hyvän ja pahan kamppailu, ja maailma uhkaa loppua. Maailmanloppu puolestaan on porteilla rajattu alue, jota vahtivat Portinvartijat. Kaduilla liikkuu yksisarvisia. Tunnelmaltaan maailmanloppu on alakuloinen: sinne saapuvien ihmisten on luovuttava varjoistaan, sielustaan ja nimestään.

Maailmanloppu ja ihmemaa lukeutuu Murakamin varhaisempaan tuotantoon, mutta sen tunnistaa vaivatta hänen kirjakseen. Kirjassa laitetaan ruokaa, syödään, harrastetaan ja unelmoidaan seksistä ja nautitaan alkoholia hyvin murakamimaisesti. Teksti vilisee viittauksia populaarikulttuuriin ja kirjallisuuteen. Myös kirjastot ja kirjastonhoitajat ovat Murakamille tyypillisiä elementtejä, ja tämänkin kirjan molemmissa osissa kirjastonhoitajilla on keskeinen rooli. 

Lukukokemus oli kieltämättä välillä raskas, mutta pitkin matkaa hykertelin Murakamin mehukkaille kielikuville. Keräsin tähän parhaimmistoa:

 - - nukuin sikeästi kuin tonnikala.  
Asuntoni oven ja kassakaapin avaamiseen ei mennyt ammattilaiselta aikaa kuin nenäliinan pesemisen verran. 
Vatsani oli pingottunut jäykäksi kuin asiakaskäynnillä olevan pankkivirkailijan nahkasalkku.  
Ja niin minä vanhenin, kuin valtameren pohjassa kallioon takertunut merikurkku.  
Erektioni oli vankka kuin Kheopsin pyramidi - -  

Murakami viittaa teoksissaan usein suomen kieleen tai Suomeen, ja näin tekee tässäkin kirjassaan: Suomi on ilmeisesti todella hiljainen ja hyvä paikka. Luimme kirjan alkusyksystä lukupiirissä, jossa kirjaa tulkittiin muun muassa tiedemaailman tulevaisuudenkuvaksi, joten moni koki sen pelottavaksi. 

Kirja hämmentää ja hämmästyttää lukijansa.  Se on loistavaa luettavaa yllätyksellisiä ja outoja tarinoita kaipaavalle lukijalle, mutta ei mielestäni ole Murakamia parhaimmillaan. Maailmanloppu ja ihmemaa sisältää monia samoja elementtejä kuin vielä järkälemäisempi 1Q84, joka on toimivampi ja rullaavampi versio rinnakkaistodellisuuksissa liikkuvista tarinoista. 

Haruki Murakami on yksi lempikirjailijoistani, ja tänä vuonna pettymys oli jälleen suuri, kun kirjallisuuden Nobel ei osunut tämän japanilaisen kirjailijan kohdalle. No, nyt ei ainakaan tarvitse huolestua siitä, että Nobelin tuomat paineet hidastaisivat kirjailijantyötä, vaan voi toiveikkaana odotella uutta kirjaa. Vai suomennetaankohan seuraavaksi jälleen jotakin hänen varhaisemmasta tuotannostaan?

4 kommenttia:

  1. Minä tykkäsin tästä ihan hurjasti juuri sen luettuani, mutta nyt puolisen vuotta myöhemmin kokemus on ehkä vähän laimentunut. Olen tullut siihen lopputulokseen, ettei tarina tosiaan ehkä ollut aivan Murakamin parhaimpia, mutta nautin vain niin täysin kyseisen kirjailijan tyylistä, kielestä ja kyvystä luoda mitä mielikuvitusrikkaimpia tarinoita, että taisin haltioitua ennen kaikkea siitä juuri kirjan luettuani. :) Ihana tämä oli, mutta ei ihan se vahvin. Onneksi esim. viimeisin suomennos, tuo syksyllä ilmestynyt novellikokoelma oli taas juurikin sitä vahvaa ja sykähdyttävää Murakamia josta niin kovin pidän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava kuulla, että viimeisin suomennos on Murakamia parhaimmillaan! Ostin kirjan syksyllä, mutta se jäi talveksi mökin kirjahyllyyn lukemattomana. Vähän aluksi harmittelin asiaa, kun huomasin unohdukseni, mutta onpahan sitten huippukirja odottamassa mökillä keväällä :)

      Poista
  2. Tämä ei ollut parasta Murakamia minullekaan. Ilahduin syksyn Murakamista Miehiä ilman naisia, sillä novellit eivät useinkaan maistu minulle, mutta nyt luin ja nautin niistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisää kehuja novellikokoelmalle - odotukseni alkavat kasvaa!

      Poista