Sivut

lauantai 26. marraskuuta 2016

Kamila Shamsie: Kartanpiirtäjä (2002)

Alkuteos: Kartography.
Suomentaja: Kristiina Drews (2011).
Kustantaja: Gummerus.
Sivumäärä: 392.
Oma arvio: 4/5.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Kansi: ?



Kamila Shamsie on pakistanilaissyntyinen kirjailija, joka asuu nykyisellään Lontoossa ja kirjoittaa englanniksi. Kartanpiirtäjä on Shamsien kolmas romaani. Aiemmin olen lukenut hänen viimeisimmän romaaninsa Jumala joka kivessä.  

Kartanpiirtäjä kuvaa elämää kirjailijan synnyinkaupungissa, levottomassa ja väkivaltaisessa Karachissa. Keskiössä ovat ystävykset Karim ja Raheen ja heidän perheensä.  Karim ja Raheen ovat olleet hyvin läheisiä koko lapsuuden ja varhaisnuoruuden, kunnes Karimin perheen muutto Lontooseen katkaisee ystävysten yhteyden. Kaveripiiriin kuuluvat myös Zia ja Sonja, ja avainasemaan nousee myös Karimin ja Raheenin vanhempien historia. Rakkaussuhdesotkut ja salaisuudet luovat jännitteitä.

Kirjassa esiintyvät henkilöt kuuluvat ilmiselvästi hyväosaisiin, kansan eliittiin. Huonommissakin kaupunginosissa piipahdetaan, mutta näkökulma on yläluokkainen. Juuri näkökulmansa vuoksi kirja tuntui melko länsimaiselta: veikkaan, että köyhempien pakistanilaisten arjen ja elämän kuvaus olisi saanut toisenlaisia sävyjä.

Kartanpiirtäjä tutustuttaa lukijan Pakistanin historiaan ja houkuttelee ottamaan historian vaiheista tarkemmin selvää. Luimme kirjan lukupiirissä, ja kirja oli toiminut monille kimmokkeena omien tietojen päivittämiseen. Bangladeshin, Intian ja Pakistanin historiat ovat jääneet vähemmälle käsittelylle koulussa, tai ainakin niiden vaiheet ovat helposti painuneet muistin perukoille. Näiden alueiden etniset kiistat tulevat tarinan myötä tutuiksi.

Eräs lukupiiriläinen nosti seuraavan kohdan keskusteluun, ja se kyllä kiteyttää kirjan olemuksesta paljon:
Jos meillä olisi luotettavammat oikeus- ja hallintojärjestelmät, meidän ystävyyssuhteemme olisivat ehkä pinnallisempia. Mutta koska karachilaiset eivät voi luottaa muihin kuin toinen toiseensa, he liittävät kriisitilanteissa voimansa yhteen tällä asenteella: olimme me muuten elämässä mitä tahansa – pankkiireja, opettajia, luulosairaita, kyynikkoja, marksisteja, tilanomistajia, kasvissyöjiä, eronneita, kaksinnaineita, anorektikkoja, lukihäiriöisiä, seksistejä – meidän todellinen kutsumuksemme on ystävyys.
Kartanpiirtäjä onkin ennen kaikkea kirja ystävyydestä ja ihmissuhteista. Shamsie yhdistää ihmissuhdekiemuroihin historiallista faktaa, mikä syventää tarinaa. Kapeasta, elitistisestä näkökulmasta huolimatta kirja on mielenkiintoinen sukellus pakistanilaiseen elämään. Viihdyin sujuvasti kirjoitetun kirjan äärellä. Nyt kahden Shamsien kirjan lukeneena suosittelen lukemaan hänen teoksiaan uppoutumalla. Lukemieni kirjojen rakenne ja tyyli ovat olleet sellaisia, että ne avautuvat paremmin, kun lukee kirjaa kerralla enemmän.


6 kommenttia:

  1. Heh, olen lukenut tämän yli neljä vuotta sitten ja muistan, että pidin kovasti, mutten kyllä enää muistanut yhtään mistä kirja kertoo. Olen lukenut myös Poltetut varjot (?) mutta Jumala joka kivessä on lukematta. Ei ole kiinnostus enää siihen riittänyt, vaikka kirjailija minusta ihan hyvä onkin.

    VastaaPoista
  2. Minä pidin tästä kovasti silloin kun jokunen vuosi sen luin, mutta tietynlainen "kepeys" painavien asioiden käsittelyssä jäivät häiritsemään. Poltetut varjot oli taas vuosia sitten yksi suurimmista lemppareistani, sitä suosittelen ehdottomasti jos kahdesta muustakin Shamsiesta olet pitänyt. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainiota! Otan Poltetut varjot lukuun, kun kaipaan uppoutumiseen sopivaa kirjaa :)

      Poista
  3. Tämä oli mieluisaa luettavaa, tarina oli aika jännittävä. Olen lukenut myös Jumala joka kivessä teoksessa, mutta pidin enemmän tästä Kartanpiirtäjästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin tämä Kartanpiirtäjä toimi paremmin kuin Jumala joka kivessä, tosin tämä johtui varmasti osin siitä, että luin viimeksi mainittua liian lyhyissä pätkissä.

      Poista