Helsingin Kirjamessujen satoa

Vuoden suurin kirjallisuustapahtuma tuli ja meni, ja tämäkin innokas messuvieras on melko lailla toipunut neljän päivän messuilusta. Päivät olivat ihania ja antoisia, mutta myös raskaita, sillä ihmisvilinä vaatii veronsa. Ei ihme, että käytävillä oli välillä tungosta ja jonoja riitti: kävijöitä Helsingin Kirjamessuilla sekä Viini ja Ruoka -tapahtumassa oli tänä vuonna ennätykselliset 84 000!

Näin ja koin messuilla niin paljon, että kronologisesta messuraportista tulisi puuduttavan pitkä. Niinpä päätin tällä kertaa tehdä vain muutaman noston messupäivistäni ja keskittyä messuilta poimimiini lukuvinkkeihin.

Lukupiirit

Olin yleisössä kahdessa lukupiirissä. Ensimmäinen oli vuorossa heti torstaina, kun lukupiirin käsittelyyn pääsi Rosa Liksomin Everstinna. Tarkemman raportin tästä lukupiiristä voi lukea Kulttuuri kukoistaa -blogista, sillä Arja oli lukupiirin nimikkobloggaaja.

Olin Everstinna-lukupiirissä Turunkin messuilla, mutta aina vain kuuntelen ilolla Liksomia ja muiden lukijoiden ajatuksia hänen kirjastaan.

Ja tuli tässä lukupiirissä minulle uuttakin  tietoa kirjan taustasta: Everstinna on siis nimihenkilönsä monologi, mutta Liksom kirjoitti sen ohella myös everstin monologin ja myös everstin autonkuljettajan näkökulmaa sekä everstin kirjeitä. Nämä muut näkökulmat jäivät taustamateriaaliksi, josta on poimittu vain muutamia lauseita lopputulokseen. Tämä "ylimääräinen" materiaali auttoi kirjailijaa hahmottamaan ja rakentamaan teoksen maailmaa. 

Lauantaiaamun aloitin Satu Taskisen Lapset-teosta käsittelevässä lukupiirissä. Taskisen kirjat ovat olleet lukulistallani HS:n esikoiskirjapalkinnosta eli Täydellisestä paistista lähtien, mutta niin vain niiden lukeminen on jäänyt. Ilmoittauduin lukupiirin alkusyksystä ja aloin sitä varten lukea Lapsia messuja edeltävällä viikolla. Lukupiirin aikaan en vielä ollut päässyt kuin puoleen väliin, mutta se ei haitannut, sillä olin jo sisällä teoksen maailmassa.

Kirja ja ja kirjailijan kuunteleminen lukupiirissä tekivät minuun suuren vaikutuksen. Kirjan rakenne ja filosofinen ote ovat ihailtavia. Kirjoitan Lapsista vielä oma tekstin tänne blogiin ja avaan ajatuksiani kirjasta siinä tarkemmin. Lapsien jälkeen on ehdottomasti otettava lukuun Täydellinen paisti ja Katedraali; nämä kolme muodostavat Eurooppa-trilogian.

Tarkoitukseni oli osallistua vielä Katja Kallion Yön kantaja -lukupiiriin sunnuntaina, mutta hyydyin messuiluun kalkkiviivoilla ja livahdin kotiin ennen piirin alkua. Kirja on huikea, ja siitäkin bloggailen lähiaikoina.

Lukupiirit messuilla hakevat vielä muotoaan, eikä yleisökään niitä ihan ole löytänyt. Liksom-piiriä oli seuraamassa viitisenkymmentä henkilöä, kun taas Taskisen tilaisuudessa meitä oli parikymmentä. Westön lukupiiri oli ainoa täydet sata henkilöä vetänyt piiri.

Lukupiiriä on kiehtovaa seurata, sillä erilaisia näkökulmia yhteen kirjaan riittää. Hyvässä messulukupiirissä esilukijoina toimineen lukupiirin lukukokemukset ja kirjailijan puheenvuorot ovat sopivassa suhteessa, joten puheenjohtajan rooli on tärkeä. Pienikään yleisömäärä ei Taskisen lukupiirissä haitannut, sillä nyt yleisökin uskalsi kertoa ajatuksistaan ja lukukokemuksistaan.

Ostokset

Yritin pitää maltin mukana shoppailussa, koska kirjahyllytilani on käymässä vähiin, mutta ihan ilman ostoksia en messupäivistä selvinnyt. 

Kytömäen Kultarinnan ja Tuuri Talvisodan ostin antikvaariselta puolelta. Kytömäen Kultarinta on minulla edelleen lukematta, mutta nyt se ainakin löytyy omasta hyllystä. Talvisodan myötä Tuurin Pohjanmaa-sarjani on nyt täydellinen: sen lukemista olen suunnitellut ensi vuodelle. Woolfin päiväkirjoista ostin vain ensimmäisen osan, vaikka koko sarjasta olisi ollut houkutteleva messutarjous. Muut yllä näkyvän pinon kirjat ovat peräisin paljon puhuttaneelta kahden euron osastolta. 

Keltaisen kirjaston kirjoille minulla on ihan oma ostokiintiö... Keräilen sarjan kirjoja hitaasti mutta tavoitteellisesti. Murakamin Kafka rannalla löytyi antikvaariselta puolelta, Ishiguron Pitkän päivän ilta on painotuore uusintapainos. Tammen Outi Mäkinen muuten tviittasi messujen aikaan, että häneltä puuttuu sarjasta enää kolme kirjaa! Minä tulen hyvän matkaa perässä: keltaisia on hyllyssäni 119, ja tähän mennessä julkaisusarjassa on ilmestynyt 485 kirjaa. Keräiltävää siis vielä riittää!

Koiraihmisenä en voinut vain kävellä ohi, kun näin tämän suloisen opaskoiran Näkövammaisten kulttuuripalveluiden ständillä. 

Sain luvan rapsuttaa ja ottaa kuvan: tämä oli mahdollista, koska koiralla ei ollut valjaita eli se ei ollut messuilla työssä. Nimen unohdin kysyä, mutta kahdeksan vuotta sillä oli ikää. Opastamisen lisäksi tässä nelijalkaisessa on vähän myyjän vikaa, sillä lähdin osastolta Kirjailijakalenterin kanssa.

Lukuvinkkejä

Mainiosta äänikirjapaneelista poimin matkaani Leena Majanderin vinkin kuunnella Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla äänikirjana. Se on kuulemma äänikirjana mahtava elämys. Samaa on sanonut Kirjainten virrassa -blogin Hanna Instagram-tilillään, joten kai se on pakko uskoa ja kokea itse:)

Savukeidas on julkaissut viisiosaiset Virginia Woolfin Päiväkirjat Ville-Juhani Sutisen suomentamina. Kuuntelin suomentajan haastattelua messuilla, ja tuntuu kiehtovalta ajatukselta päästä lukemaan klassikkoteosten synnystä ja kirjailijan ajatuksista. Ykkösosan ostinkin messuilta itselleni: toivon, ettei se jää hyllynlämmittäjäksi.

Mila Teräksen romaani Jäljet puolestaan kertoo Helene Schjerfbeckistä. Romaanin innoittajana toimi Ateneumin näyttely vuonna 2012: taiteilijan omakuvan katse kertoi, että taiteilijalla on tarina kerrottavanaan. Teräs alkoi pohtia, minkälainen henkilö taulujen takana onkaan, ehkä kaikkea ei ole vielä kerrottu.

Muutama ruotsinkielinen haastattelukin on messuilla aina kiva kuunnella. Istahdin Edith Södergran -lavan edustalle kuuntelemaan Eva Frantzia, jonka dekkari Sininen huvila (Blå villan) on vastikään ilmestynyt myös suomeksi. Cozy crime -tyyliä edustava dekkari saattaisi olla jännäri minun makuuni, sillä en välitä suolenpätkistä ja muista raakuuksista.

Anneli Kannon sanavalmis esiintyminen ja Anna Kortelaisen lukemat otteet saivat innostumaan Kannon uutuudesta Lahtarit. En tiedä, miksi olen aiemmin sivuuttanut Kannon teokset, mutta nyt aion muuttaa kurssia tässä asiassa. Lahtarit sijoittuu vuoteen 1918, samoin sen sisarteos Veriruusut muutaman vuoden takaa. Molemmat on ehdottomasti luettava!

Ja sokerina pohjalla tietenkin kirjamessujen tähtivieras Dan Brown ja hänen uutuusteoksensa Alku. En ole lukenut vielä yhtäkään miljoonamyynteihin yltäneen kirjailijan teoksista, elokuvasovituksia olen toki nähnyt. Brownin esiintyminen tuhatpäiselle yleisölle oli erilainen, mieleenpainuva messukokemus. Aloitan kirjallisen tutustumiseni Browniin Alusta :)

Katse tulevaan

Ensi vuonna Helsingin Kirjamessut järjestetään 25.-28.10. Silloin messujen teemamaana on Yhdysvallat.

Messujen annista saan nyt nauttia pitkälle talveen ‒ niin paljon tuli tehtyä ostoksia, poimittua lukuvinkkejä ja varastoitua kuplivaa kirjailoa. 

Loppuun vielä kiitos kaikille tutuille, joihin törmäsin messuilla: kiitos kahvittelu-, viini- ja lounasseurasta ja juttutuokioista! 

* * *

Bloggaripassi messuille saatu järjestäjältä.