Kirja vieköön! -illan tunnelmia Savoysta 7.11.

Savoy-teatterin lämpiössä kävi tiistai-iltana kuhina, kun ihmisten virta valui kohti salia. Alkamassa oli syksyn toinen Kirja vieköön! -ilta, jonka aikana lavalle nousisi Baba Lybeckin haastateltaviksi viisi ajankohtaista kirjailijaa. Haastatteluja rytmittäisivät näyttelijöiden esittämät monologit.

Edellisestä kirjailtamasta Savoyssa on jo parisen kuukautta. Silloin ilta lunasti kaikki sille kasaamani odotukset, joten uskalsin toivoa, että edessä olisi jälleen taidokkaita monologeja, mielenkiintoisia haastatteluja ja kenties myös spontaanimpaa keskustelua. Tällä kertaa kirjailijavieraat olivat minulle tuntemattomampia; en ole vielä lukenut heiltä yhtäkään kirjaa.

Kirjailijakattaus.

Illan monologeista ensimmäinen oli peräisin Raija Orasen Kreivin aikaan -romaanista ja sen esitti Baba itse. 

Kreivin aikaan sijoittuu 1700-luvun Kajaaniin. Kainuusta itsekin kotoisin oleva Oranen on hurjan tuottelias kirjailija ‒ Kreivin aikaan on hänen 30. romaaninsa ja 80. kaunokirjallinen teoksensa! Vikkelää työtahtiaan Oranen selitti muassa yliaktiivisilla aivoillaan ja kainuulaisella työmoraalillaan: kun jotakin tehdään, se tehdään alusta loppuun, jämptisti ja heti.

Raija Orasta ja illan seuraavaa vierasta, Herman Lindqvistiä, yhdistää paitsi tuottelias kirjallinen ura, myös kiinnostus Mannerheimiin. Lindqvistiltä on tänä vuonna ilmestynyt Mannerheim ‒ Marsken, masken, myten -teos, ja Oranen kuulemma työstää parhaillaan Mannerheim-aiheista kirjaa, joka ei ole elämäkerta, mutta kattaa koko tämän elämän. Suomen satavuotisjuhlavuosi on myös Mannerheimin syntymän 150-vuotisjuhlavuosi. 

Carl-Kristian Rundman esitti Lindqvistin tuoreesta teoksesta ruotsinkielisen monologin, jossa Lindqvist kuvaa omaa lapsuudenmuistoaan Mannerheimin hautajaisista. Toivottavasti kirja saadaan myös suomeksi, koska se vaikuttaa lukemisen arvoiselta elämäkerralta, mutta ihan näin tuhtia tietoteosta en taida uskaltaa alkaa ruotsillani tavaamaan, vaikka jonkin verran ruotsiksi luenkin.

Ennen väliaikaa keskusteltiin vielä luonnosta. Orasen ja Lindqvistin viereen vihreälle sohvalle istahti Kimmo Ohtonen, jonka uusin teos Metsäkansan tarina on toimittaja-valokuvaajan omilla metsäkokemuksilla ryyditetty tietokirja Suomen metsistä. Sanavalmis ja sympaattinen Ohtonen haluaa herätellä lukijaa pohtimaan omaa luontosuhdettaan ja metsän merkitystä. Ohtosen edellinen teos Karhu ‒ voimaeläin oli Tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaana viime vuonna ja voitti sarjassaan yleisö-Finlandian.

Tauolla nähtiin varmasti viininjuonnin nopeusennätyksiä. Väentungosta ja jonoja ei tietenkään voi suositussa tilaisuudessa välttää, mutta petrattavaa järjestelyissä kyllä olisi. Kalliista lasillisesta ei voi sanoa nauttivansa, kun aikaa sen juomiseen on muutamia minuutteja. No, muistaapa taas ensi kerralla jättää pikaviinit suosiolla väliin.

Tauon jälkeen puhuttivat globalisaatio, EU, Brexit ja ilmastonmuutos. Sixten Korkman avasi globalisaation positiivisia ja negatiivisia seurauksia, joita hän on pohtinut paljon myös uusimmassa kirjassaan Globalisaatio koetuksella. Miten pärjää Suomi? Vaikka globalisaatio on johtanut esimerkiksi eriarvoistumiseen ja työpaikkojen katoamiseen, on vaakakuppi Korkmanin mukaan kuitenkin kallellaan positiivisen puolelle. Korkman korosti eriarvoisuuden torjumisessa hyvinvointivaltion ja heikoimmista huolehtimisen merkitystä. Huomiota kannattaisi kiinnittää ainakin koulutukseen ja erityisesti pienten lasten hyvinvointiin, sillä se on tutkimusten mukaan avaintekijä.

Tällä kertaa sykähdyttävimmästä monologista vastasi mielestäni Jussi Vatanen. Hän tulkitsi Alex-elämäkerrasta poimittua Alexander Stubbin mustaa hetkeä, jonka entinen pääministeri ja puolueensa entinen puheenjohtaja koki kolmisen vuotta sitten. 

Alex-elämäkerta syntyi Stubbin ja Karo Hämäläisen yhteistyönä. Stubb kertoi, että Hämäläinen ja hän eivät tunteneet etukäteen, mutta kirjaprojekti vei heidät muun muassa saunaan ja lenkkipoluille. Harmi vain, että Hämäläinen ei ollut nyt paikalla, sillä kirjan kirjoitusprosessista ja synnystä olisin mieluusti kuullut hänenkin näkökulmansa. Stubbin vaiheet ja kokemukset poliitikkona kiinnostavat, joten Alex on lukulistallani, tai oikeastaan ajattelin kuunnella sen Stubbin itsensä lukemana äänikirjana.

Lopuksi kolmikko jakoi kirjavinkkejä. Näistä mieleeni painuivat Dan Brownin Alku, Esko Valtaojan uusin teos, Yuval Hararin Homo Deus ja The 100-Year Life.

Kirja vieköön! toi tavalliseen tiistai-iltaan kaivattua piristystä. Minulle vieraammat kirjailijat ja aihepiirit muistuttivat jälleen siitä, että voisin välillä poistua omalta mukavuusalueeltani lukijana. 

Viimeinen Kirja vieköön! -ilta on luvassa Savoyssa keskiviikkona 13.12. eli Lucian päivänä. Mielenkiintoista nähdä, ketkä silloin näemme Baban vieraina Savoyn lavalla vihreällä sohvalla! 

***
Lippu tilaisuuteen saatu järjestäjältä.