torstai 9. marraskuuta 2017

Nannan Finlandia-ehdokkaat

Vuoden 2017 kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaat julkistetaan huomenna eli perjantaina 10.11. klo 10. Kuusikon on valinnut kolmijäseninen lautakunta, johon kuuluvat tänä vuonna Aleksis Salusjärvi, Eva Uggla ja Heidi Backström. Lopullisen voittajan valitsee tänä vuonna Elisabet Rehn, ja voittaja selviää keskiviikkona 29.11.

Spekulointi on joka vuosi keskeinen osa palkinnon ympärillä käytävää keskustelua: Mikä kirja puuttuu ehdokkaiden joukosta? Mitkä kirjat sinä valitsisit? Halusin kerrankin koostaa oman Finlandia-kuusikkoni, koska olen lukenut koko joukon pakahduttavan hyviä tänä vuonna ilmestyneitä kirjoja. Lukuisten hyvien lukukokemusten joukosta siivilöin kuusi kirkkainta elämystä. Toivon näille mahdollisimman paljon huomiota ja lukijoita!



Sanottakoon vielä, että en ole lukenut tänä vuonna ilmestyneitä kotimaisia kirjoja mitenkään ohjelmallisesti, joten listani voisi hyvinkin olla erinäköinen, jos olisin lukenut enemmän. Toisaalta jouduin jättämään monia loistavia teoksia pois, koska kärkeen oli tunkua.

Kirjat eivät ole alla paremmuusjärjestyksessä. Kolmesta ylimmästä olen blogannut, ja kirjailijan ja kirjan nimi vievät bloggaukseeni. Kuvan vieressä on poimintoja arvioistani. Kolme alinta olen lukenut, mutta bloggaukset ovat vielä luonnoksissa. Joskus kun niistä parhaimmista vain on niin haasteellista kirjoittaa!

Nannan Finlandia-ehdokkaat


Anni Kytömäki: Kivitasku


Anni Kytömäen toinen romaani Kivitasku nivoo yhteen useiden sukupolvien tarinat. Kivitaskussa on kolme aikatasoa ja kolme keskeistä henkilöä, jotka toimivat kerronnan tukipisteinä. Keskushenkilöiden lisäksi suuressa roolissa on myös luonto, erityisesti järvet, kivet ja kalliot.

Kolmelle vuosisadalle levittäytyvässä tarinassa ihmisten ja luonnon historiat kietoutuvat yhteen.

Viihdyin teoksen maailmassa, viipyilin luontokuvauksissa. Luontevasti etenevät tarinalinjat eivät ole liian koukeroisia, mutta jättävät lukijalle oivallettavaa. Juonirakenne palkitsee lukijaa pitkin matkaa, ja loppuun riittää vielä yllätyksiä. Nautin romaanin kielestä; erityisesti ihastelin Kytömäen käyttämiä verbejä. Ilmaisu on luonnonläheistä ja kekseliästä, mutta ei mitenkään pakotettua.


Rosa Liksom: Everstinna


Rosa Liksomin Everstinna on meänkielellä kirjoitettu vahvan naisen vimmainen monologi. Oman historian ohella tulee käsiteltyä 1900-luvun historiaa.

Liksom hallitsee tiivistämisen taidon. Tiiviys tuo tarinaan vauhtia, eikä mihinkään kauheuksiin jäädä vellomaan ‒ se voisikin olla lukijalle liikaa. Henkilökuvaus on vähäsanaista, mutta värikästä.

‒ ‒ tiesin odottaa Rosa Liksomin uutuuskirjalta verevää ja väkevää kerrontaa. Liksomilaisella suoruudella ja varmuudella kerrottu tarina imaisee sisäänsä, ja Everstinnan kokemukset tulevat iholle, vaikka hänen aatemaailmaansa tai ratkaisuihinsa ei pystykään samastumaan.



Ben Kalland: Vien sinut kotiin


Ben Kallandin esikoisromaani Vien sinut kotiin kertoo perhesuhteista, sisarusten välisistä siteistä, musiikista, elämästä uskonnollisessa yhteisössä ja valtapeleistä liikkeen johtopaikoilla. Kalland kirjoittaa itselleen tutusta uskonyhteisöstä, Jehovan todistajista.

‒ ‒ alkuvaikeuksien jälkeen huomasin, että kirja on todellinen taidonnäyte. Muutaman kymmenen sivun takeltelun jälkeen olin jo niin syvällä Douglasin perheen elämässä, että en malttanut jättää kirjaa sivuun hetkeksikään.

Tarinan palaset loksahtelevat pikkuhiljaa paikalleen. Kalland jättää lukijalle sopivasti pääteltävää ja oivallettavaa.

Kalland ottaa tällä romaanillaan tyylikkäästi paikkansa omakohtaisista kokemuksista ponnistavien ja uskonyhteisöistä kertovien kotimaisten kirjojen joukossa.



Heidi Köngäs: Sandra



Bloggaus tulossa. Muistiinpanojani kirjasta:

Köngäksen Sandra tarjoaa sivustakatsojan näkökulman vuoden 1918 tapahtumiin. Pohjalla on kirjailijan isoäidin tarina, joten siinä on mukana todellisia henkilöitä, paikkoja ja tapahtumia. Kokonaisuus on kuitenkin fiktiota. Köngäs ei ole kuullut asioista suoraan isoäidiltään, koska tämä kuoli kirjailijan ollessa pikkutyttö, vaan hän on selvitellyt asioita myöhemmin. Kirjan tarinassa nykyajassa lapsenlapsi alkaa selvittää isoäitinsä vaiheita Ylä-Väärissä.

Kirjan nimihenkilö Sandra joutuu koville, kun mies Janne lähtee puolipakolla punaisten matkaan ja kotipihaa halkoo rintamalinja. Sandran on pakko pysytellä vahvana ja hoitaa koti, vaikka jaksaminen on äärirajoilla.

Köngäs kirjoittaa sisällissodan runtelemista henkilöistä koskettavasti ja taidolla. Köyhyys, nälkä ja pelko tulevat liki.



Marianna Kurtto: Tristania


Bloggaus tulossa. Muistiinpanoistani:

Kurton ensimmäisen romaanin miljöö kutkuttaa mielikuvistusta: keskellä Atlantin valtamerta sijaitsee tuliperäinen Tristan da Cunhan saari, jolta on tuhansia kilometrejä matkaa lähimmälle asutulle saarelle. 264 asukkaan saarella eletään kalastuksesta ja odotetaan aina laivaa näkyväksi horisonttiin. Vuonna 1961 saaren tulivuori purkautuu ja asukkaat evakuoidaan Britanniaan.

Omalaatuinen miljöö ja historialliset faktat ovat perustana tarinalle, joka rakentuu usean näkökulman kautta. Rakkaus ajaa ihmisiä hurjiin tekoihin. Tarina maustuu kostolla ja salaisuuksilla.

Ennen Tristaniaa Kurtto on julkaissut viisi runokokoelmaa. Runoilijan tausta näkyy romaanin kielessä elävinä ja tarkkoina kielikuvina. Pidän tekstin rytmistä, tarina etenee hyvin.




Katja Kallio: Yön kantaja



Bloggaus tulossa. Alustavia ajatuksiani:

Amanda Aaltosen tarina on niin vaiheikas, koskettava ja rujo, että en yhtään ihmettele sen inspiroineen kirjailijaa! Todellisesta historiallisesta henkilöstä ja olemassa olevista paikoista Kallio luo taidokasta fiktiota.

Amanda elää 1800-luvun lopulla irtolaisen elämää, joka on karua ja näköalatonta. Amanda ratkaisee tilanteen parhaaksi katsomallaan tavalla: hän hyppää ranskalaisen Duplessis'n kuumailmapallon kyytiin ja lentää Pariisiin. Hänen kolhuinen elämänsä ranskattarena ei kestä kauaa, vaan hänet lähetetään Seilin saarelle Paraisille mielisairaalaan. Amanda ajattelee vain kaipaavansa hetken lepoa, mutta Seilistä ei ole ollut tapana lähteä.

Kallio kuvaa Amandan mielenliikkeitä herkästi, samoin eri miljööt heräävät eloon tekstissä.


* * *

Nyt vain jännittämään huomista ehdokaslistaa!

Muiden bloggareiden Finlandia-listauksia: Kirsin Kirjanurkka, Kirja vieköön! ja Tekstiluola.

6 kommenttia:

  1. Loistavia kirjoja olet kuusikkoosi valinnut! Itsekin pidin kovasti Ben Kallandin ja Katja Kallion teoksista. Tunkua on, jännä nähdä mitkä ehdokkaiksi huomenna päätyvät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinainen finalistilista pääsi yllättämään, vaikka en toisaalta odottanutkaan omani olevan yksi yhteen sen kanssa. Onneksi tuli oma listaus tehtyä, niin muistaa myöhemmin omat tämän vuoden suosikit :)

      Poista
  2. Katja Kallion ja Kytömäen teokset ovat noista lemppareitani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne ovat kyllä huikeita teoksia :) Saa nähdä, miten osaan näitä sitten laittaa järjestykseen Blogistanian äänestystä varten - ja tuleeko luettua vielä ennen äänestystä sellaisia kotimaisia, jotka kiilaavat näidenkin edelle.

      Poista
  3. Hieno kuusikko.
    Olen lukenut valitsemistasi vain Sandran ja Yön kantaja on loppusuoralla.
    Omat suosikkini olivat Marjo Heiskasen Mustat koskettimet ja Satu Taskisen Lapset. Noin muutoin tämän vuoden ehdokasvalikoima on minusta ihan huippu.

    Tristaniaa olen toivonut joululahjaksi ja siitä on hyvät etukäteisvibat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taskisen Lapset jäi niukasti kuusikkoni ulkopuolelle, oikeastaan pitkälti siksi, että siitä on vielä vähän lukematta. Se on kyllä tehnyt vaikutuksen! Virallinen ehdokaslista oli yllättävä ja rohkea, kovasti olisi aikomuksena tutustua kirjoihin, kunhan vain saan ne kirjastosta. Liukkosta jo yritin, mutta ei ollut intoa tarpeeksi. Ehkä joskus toisen kerran, ehkä. Toivottavasti löydät Tristanian paketista jouluna, se on <3

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...