Jos lokakuu helli kirjanystävää messuilla ja Nobel-uutisilla, niin eipä juuri huonommaksi jäänyt vastikään päättynyt marraskuu, johon mahtui huikeita lukukokemuksia, kirja-aiheisia tapahtumia ja kirjapalkintohuumaa.
Marraskuussa bloggasin lähinnä uutuuskirjoista, ainoan poikkeuksen teki Ishiguron novellikokoelma. Ishiguron parissa jatkan ensi vuoden puolella, sillä tuoreen nobelistin kirjoja on tullut hamstrattua omaan hyllyyn voiton jälkeen. Marraskuun kirjojen joukossa on monta helmeä. Olen kehunut näitä jo omissa bloggauksissaan, mutta kehotan vielä lukemaan ainakin nämä: Marianna Kurton Tristania, Elisabet Åsbrinkin 1947 ja Lucia Berlinin Siivoojan käsikirja. Vahvan äänikirjasuosituksen annan myös Alexander Stubbin muistelmateokselle Alex Stubbin itsensä lukemana.
Kuun alussa pääsin nauttimaan kirjallisesta illasta, kun Kirja vieköön! -iltaa vietettiin Savoyssa 7.11. Tällä kertaa lavalla oli minulle vieraampia kirjailijoita. Illan mittaan luettavien listalle päätyi useampi teos, kuten Ohtosta, Orasta ja suositusten perusteella Valtaojaa. Tilaisuudessa esiintyneen Stubbin muistelmat ehdin jo kuunnellakin äänikirjana.
Marraskuussa myös jaettiin tuttuun tapaan vuoden merkittävimmät kirjallisuuspalkinnot. Ennen virallisten Finlandia-ehdokkaiden julkistamista koostin oman kuusikkoni, johon nostin tähän mennessä minulle merkittävimmät kotimaisen kirjallisuuden lukukokemukset tältä vuodelta.
Finlandia-palkinnon voittajaksi valikoitui Juha Hurmeen romaani Niemi, jonka tämänvuotinen diktaattori Elisabeth Rehn valitsi esiraadin koostamasta kuuden kirjan joukosta. En ole lukenut Hurmetta aiemmin, mutta pitihän Niemi kotiuttaa kirjakaupasta heti voiton selvittyä. En nimittäin jaksanut odottaa kirjaston varausjonossa vuoroani, koska olin noin sijalla 630! Aloitin kirjan jo samana iltana ja etenen paljon faktaa sisältävässä opuksessa hitaasti, mutta varmasti, joten bloggaus ilmestynee joulukuussa.Palkintopuheessaan Hurme otti kantaa ruotsin kielen puolesta ja nosti esille suomenruotsalaisten kirjailijoiden merkityksen omalle kirjailijuudelleen. Puheensa hän päätti toteamukseen, joka tietenkin päätyi otsikoihin ja josta moni on jo ehtinyt pahoittaa mielensä: "Opetelkaa ruotsia, juntit. Maailmankuvanne avautuu kummasti." Ah! En voi kuin nyökytellä Hurmeen provokatiivisille sanoille, sillä näen kaksikielisyytemme rikkautena. Viime vuodet työskentelin vahvasti kaksikielisessä työpaikassa ja kun miehenikin on kaksikielinen, niin ruotsi on tullut osaksi arkea. Ja onhan se mahtavaa pystyä lukemaan kirjallisuutta myös toisella kotimaisella, sillä kielitaidon ansiosta mahdollisten luettavien kirjojen joukko kasvaa huimasti.
Finlandian lisäksi viime kuussa ratkesi myös Hesarin esikoiskirjakilpa. Finalistit olivat selvillä jo lokakuun lopulla, ja voittaja saatiin tietää marraskuun puolivälissä. Voiton vei Pauli Tapio runokokoelmallaan Varpuset ja aika. Tapio on minulle ennestään tuttu lähinnä suomentajana, ja nyt odotan innolla, että pääsen tutustumaan hänen runoihinsa. Tilasin voitokkaan kokoelman verkkokirjakaupasta, mutta ilmeisesti painos loppui ennen kuin tilaukseni ehti lähteä matkaan. Kirjaan tutustuminen ja siitä bloggaaminen taitavat jäädä ensi vuoden puolelle.
Vuodenvaihteen lähestyessä ajatukseni ovat osittain kääntyneet jo tulevaan vuoteen. Olen miettinyt, mitä lukisin ja mihin suuntaan haluan Kirjakimaraa viedä. Olen alkanut haikailla klassikoiden perään ja oma kirjahyllyni notkuu lukemattomien kirjojen painosta, joten luultavasti yritän ensi vuonna tasapainottaa paremmin lukemistani uutuuksien ja vanhemman kirjallisuuden välillä. Annan suunnitelmien vielä hautua joulukuun, jonka pyhitän uutuuskirjapinojen kesyttämiseen ja bloggausruuhkan purkamiseen!
Laadukkaita ja mielenkiintoisia kirjoja olet lukenut marraskuussa. Minulla kirjamessujen tuliainen Tristania odottaa hyllyssä, mielenkiinnolla odotan sen lukemista. Vähän kateellisena luen pääkaupunkiseudulla asuvien kokemuksia kaikista ihanista tilaisuuksista, kuten esimerkiksi tuo Kirja vieköön -ilta.
VastaaPoistaMarraskuun kirjat olivat kyllä erityisen laadukkaita! Harvoin on ollut ihan näin timanttista blogikuukautta :) Joulukuussa yritän saada joukon keskeneräisiä kirjoja luettua ja blogattua, jotta pääsisin aloittamaan uuden vuoden puhtaalta pöydältä.
PoistaOlen aika laiska käymään kulttuuririennoissa, vaikka tässä lähistöllä tarjonnasta ei ole pulaa. Kirja vieköön! on ollut poikkeus, ihanan antoisa sellainen.