Vuosikatsaus 2017

Vuosi vaihtuu muutaman tunnin kuluttua, mutta sitten ennen teen vielä katsauksen päättyvään kirjavuoteen. Vuoden parhaiden kirjojen valitsemisen aika on jälleen tammikuussa, jolloin bloggaajat äänestävät Blogistanian palkinnoista. Tämä katsaus painottuu tilastoihin, joiden lisäksi teen muutamia nostoja vuoden kirjallisista tapahtumista ja muista kohokohdista.

Vuoden varrella en tarkkaile tilastoja kuin luettujen kirjojen määrän osalta, joten tämän vuosikatsauksen tekeminen on aina yhtä jännittävää. Mitä tulikaan luettua? Luinko enemmän naisten vai miesten kirjoittamia kirjoja? Tuliko tänä vuonna luettua enemmän kotimaista kuin käännettyä kirjallisuutta juhlavuoden huumassa?

Vuoden kirjat numeroina

Päättyvänä vuonna luin yhteensä 82 kirjaa ‒ tai luin ja kuuntelin, sillä mukana on myös äänikirjoja. Alkuvuodesta asetin tavoitteekseni lukea 80 teosta, joten saavutin tavoitteeni. Lukutavoite oli tarkoituksella maltillinen, koska vuosi sitten tavoitetta asettaessani tiesin, että pieni höllääminen olisi paikallaan. Tämä ei koskenut vain lukemista, vaan muutakin elämää.

Talvella kävimme Ellin kanssa
ihmettelemässä pienentynyttä lähikirjastoa.

Luettuja sivuja kertyi reilut 23 000, mikä on jokusen tuhatta vähemmän kuin parina edellisenä vuonna. Tämä on ymmärrettävää, koska tuolloin luin sata kirjaa vuodessa. Aiempien vuosien tapaan lukemiseni painottui kaunokirjallisuuteen: kirjoista kaunoa oli 76 %, loput olivat tietokirjoja.

Ensimmäinen päivä keväällä,
kun tarkeni lukea ulkona tuulensuojassa.

Takavuosina luin sen kummemmin yrittämättä melko lailla yhtä paljon naisten ja miesten kirjoittamia kirjoja, mutta viime ja tänä vuonna naiset ovat olleet enemmistössä. 2017 lukemistani kirjoista 62 % oli naisten kirjoittamia, miesten 38 %. En tietoisesti ole suosinut naisia, enkä mitenkään ohjelmallisesti valitse luettavaa kirjoittajan sukupuolen perusteella. Tämän vuoden naispainotus voi selittyä kasvavalla kiinnostuksellani feminististen ajattelijoiden teoksiin ja sillä, että luin useita puutarha-aiheisia tietokirjoja, joiden kirjoittajat ovat lähes aina naisia.

Viime vuoden koosteessa veikkailin, että nyt kotimaisen kirjallisuuden juhlavuonna lukisin enemmän kotimaista kuin käännettyä kirjallisuutta. Näin ei käynytkään, vaan käännöskirjallisuus vei määrällisen voiton lukemistossani: käännöskirjoja oli luetuista 57 %, kotimaisia 43 %. Tämä yllätti suuresti.

Kesäpäivän puuhissa.

Kotimainen kirjallisuus oli ehkä lukumääräisesti vähemmistössä, mutta tämä vuosi tulee jäämään mieleeni laadullisesti vahvana kotimaisen kaunon vuotena. Viime vuosina lempikirjani ovat löytyneet käännetyn kaunon puolelta, mutta tämän vuoden kotimainen kattaus muutti tilanteen. Vaikutuin, liikutuin ja ihastuin monien kotimaisten romaanien äärellä.

Liksom, Kallio, Ahava, Kalland, Holmström, Gustafsson, Köngäs, Kurtto, Kytömäki, Tervo, Törmälehto... Mitä lukemisen iloa sainkaan kokea näiden kirjailijoiden teosten äärellä! Olen ollut haltioissani näistä lukukokemuksista, vaikka aivan kaikista en vielä ole ehtinyt blogata. Ja monta potentiaalisesti huikeaa teosta vuodelta 2017 odottaa vielä lukemista hyllyssäni, joten tämän juhlavuoden sato tulee kantamaan Kirjakimarassa pitkälle vuoteen 2018.

Syksyn kirjastoreissulla Ellin kanssa.

Kuluneen vuoden aikana lainasin edelleen ahkerasti kirjoja kirjastosta, ja luetuista enemmistö (56 %) olikin kirjaston kirjoja. Aiempina vuosina kirjaston kirjojen osuus on ollut tätäkin suurempi, mutta lopetin työt kirjastossa keväällä, joten olen hankkinut luettavia kirjoja entistä enemmän myös muualta. Omasta hyllystä luettuja kirjoja oli 20 %. Arvostelukappaleita puolestaan oli luetuista kirjoista 24 %, mikä oli enemmän kuin koskaan aiemmin. Näistä suuri kiitos kustantajille!

Kirjalliset tapahtumat

Tähän vuoteen on mahtunut useita kiehtovia ja inspiroivia kirjatapahtumia. Toukokuussa Savoy-teatterissa järjestettiin jo kolmannen kerran mainio Helsinki Lit. Kirjallisuusfestivaalia ajatellen tai sen innoittamana luin muun muassa Garth Greenwelliä, Tom Malmquistiä, Aris Fioretosta ja Linda Boström Knausgårdia. Mielenkiinto heräsi myös Orhan Pamukin ja Petina Gappahin teoksiin; molempien tuoreimmat odottelevat lukuvuoroa omassa hyllyssä.

Kirjabloggaajan junatoimisto matkalla Turkuun.

Syksyllä olivat vuorossa sekä Turun että Helsingin kirjamessut. Turussa olin toista kertaa messuilemassa, ja tällä kertaa vietin kaupungissa koko viikonlopun kirjoista ja joogasta nauttien. Tästä voisinkin tehdä tradition, niin mukava piristysruiske kaupunkiminiloma oli! Turun messuilta jäi päällimmäisenä mieleen Rosa Liksomin Everstinnaa käsittelevä lukupiiri, jossa olin mukana bloggaajana. Molemmilta messuilta sain mukaani paitsi ihania messuostoksia, myös hurjasti kirjailoa, joka on kantanut vuoden pimeimpinä kuukausina. Tapasin messuilla myös muita kirjabloggaajia - toisten bloginpitäjien tapaaminen kasvokkain on tuonut uuden puolen tähän harrastukseen.

Syksyä piristi messujen lisäksi Baba Lybeckin luotsaama tapahtumasarja Kirja vieköön! Savoy-teatterissa. Kirjailijahaastattelut ja monologit tutustuttivat minut useisiin uusiin kirjailijoihin ja syvensivät jo tuttujen tekijöiden teoksia.

Muut kohokohdat

Monenlaista on mahtunut tähän kotimaisen kirjallisuuden juhlavuoteen, mutta yksi kirkkaimmista kohokohdista on kiistatta bloggaajien osallistuminen Ylen Kirjojen Suomi -hankkeeseen. Projektissa nostettiin esiin kirja jokaiselta Suomen itsenäisyyden vuodelta, ja kirjabloggaajat kirjoittivat hankkeen kirjoista etukäteen arvotuilla vuoroillaan. Mukana oli yhteensä 82 bloggaajaa, ja blogikirjoituksia ilmestyi 101 kappaletta. Sain arvonnassa vuoden 1956, joten kirjoitin Irja Virtasen Kenttäharmaista naisista elokuussa.

Blogiprojekteista täytyy nostaa myös Knausgård-teemaviikko, jonka pidin syyskuussa. Kirjoitin viikon aikana blogiin Knasun Vuodenajat-sarjan kaikista neljästä osasta (Syksy, Talvi, Kevät, Kesä), mikä oli hauska kokeilu. Tällaisen jonkin aiheen tai kirjailijan ympärille rakennetun teemaviikon voisin hyvin toteuttaa toistekin.

Kirjavuoteni ilahduttavimpia löytöjä on ollut Sivumennen-kirjapodcast. Johanna Laitisen ja Jonna Tapanaisen vetämä kirjallisuusohjelma on hauskaa ja avartavaa kuunneltavaa. Uusia jaksoja ilmestyy noin parin viikon välein, ja tästä podcastista olen poiminut lukuisia lukuvinkkejä pitkin vuotta. Podcastia voi kuunnella Soundcloudissa tai RadioPlayn kautta. 

Sivumennen eli Jonna Tapanainen ja Johanna Laitinen.

* * *

Tältä siis näytti pian päättyvä kirjavuoteni 2017. Vuosi on ollut antoisa ja olen löytänyt monia uusia polkuja lukijana. Vuoteen on mahtunut myös synkempiä ajatuksia ja raskaita päätöksiä, mutta kokonaisuutena vuosi on ollut minulle hyvä. Sain muun muassa viettää sata yötä (ja vähän ylikin) saaressa, joka on minulle rakas paikka. Ehkä tällaista tilaisuutta ei enää koskaan tule, joten muistot koiran kanssa kahdestaan vietetyistä viikoista ja miehen kanssa vietetystä lomasta ja vapaapäivistä tulevat olemaan tärkeitä vielä pitkään. 

Joskus on tarpeen vain istahtaa ja katsella merta.

Vuosi vaihtuu tuota pikaa ja jälleen on uusi, kutkuttavan mielenkiintoinen kirjavuosi edessä! Aloitan blogivuoteni lähipäivien aikana postauksella, jossa esittelen suunnitelmiani alkavalle kirjavuodelle. Myös kevään uutuuskirjoista on luvasssa oma juttunsa, sillä kustantajien kevätluettelot ovat täynnä houkutuksia.

Lopuksi haluan kiittää kaikkia lukijoitani ja kommentoijia vuodesta 2017! Onnellista uutta vuotta kaikille!