Helmikuun kirjat ja kuulumiset

Linkit blogattuihin kirjoihin

Max Porter: Surulla on sulkapeite

Antti Tuuri: Uusi Jerusalem

Elin Willows: Sisämaa

Milja Kaunisto: Luxus

Laura Manninen: Kaikki anteeksi

Kim Leine: Kuilu

Helmikuu on lyhyt kuukausi, mutta sen aikana ehti tapahtua kirjamielessä paljon. Tai siltä ainakin tuntuu, kun katson muistiinpanojani kuukauden aikana lukemistani kirjoista: luin kuumeisesti, yhteensä yksitoista kirjaa. Pakkanen paukkui, ja lukemisen rinnalla tuli herkuteltua laskiaispullilla ja Runebergin tortuilla. Blogiin kirjoitin kuudesta kirjasta, joten useita kirjajuttuja on vielä hautumassa luonnoksissa.

Kuun alussa järjestettiin kirjabloggaajien vuotuinen äänestys, jossa pääsimme äänestämään viime vuoden parhaista kirjoista neljässä eri kategoriassa. Erityisesti iloitsin Rosa Liksomin Everstinnan Finlandia-kategorian voitosta, koska kirja oli minulle viime vuoden kohokohtia ja annoin sille itsekin pisteitä äänestyksessä. Muiden kategorioiden voittajat ovat vasta luettavien listallani.

Blogistanian äänestyksen 2017 voittajat.

Helmikuussa sain Hyllynlämmittäjät-haasteeni käyntiin, kun luin Antti Tuurin kirjan Uusi Jerusalem. Samalla kirja oli startti urakalleni Tuurin Pohjanmaa-sarjan parissa. Sarjan aloitusosa oli lupaava, joten jatkan innolla seuraaviin osiin. Luen sarjaa kronologisessa järjestyksessä, joten seuraavana luettavakseni tulee Maan avaruus.

Helmet-lukuhaasteessa olen edennyt hyvässä tahdissa, sillä helmikuun jälkeen olen saanut sijoitettua luetun kirjan kymmeneen kohtaan. Tällä hetkellä ainakin näyttää siltä, että 50 kohtaa vuodessa ei ole ongelma. Sen sijaan hienosti tammikuussa alkaneet Kuukauden nobelisti ja Keskiviikkoklassikko-juttusarjani lepäsivät heti helmikuun, mutta maaliskuussa ne jälleen jatkuvat.

Helmikuun kirjoista kolme oli esikoisia eli Porterin, Mannisen ja Willowsin teokset. Milja Kauniston Luxus puolestaan oli minulta lukijana hyppy tuntemattomaan. Loikka kuitenkin kannatti, sillä viihdyin Kauniston historiallisessa Pariisissa hyvin. Trilogian kaksi muuta osaa pääsevät lukuun piakkoin.

Helmikuun kohokohtiin lukeutui Helsinki Litin tämänvuotisen ohjelman julkistaminen. Kim Leinen esiintymisestä olen kohkannut jo aiemmin ja helmikuussa sain vihdoin julkaistua juttuni Kuilusta. Olen innoissani myös monista muista festivaaliesiintyjistä, ja yritän saada luettua mahdollisimman monien esiintyjien kirjoja ennen toukokuun viimeistä viikonloppua.

Lukulistallani ovat ainakin Ayòbámi Adébáyòn, Johannes Anyurun, Cristóvão Tezzan, Morten Strøksnesin, Domenico Starnonen ja Golnaz Hashemzadeh Bonden vielä ilmestymättömät uutuuskirjat. Hienoa olisi ehtiä lukea myös Ilmar Taskan esikoisteos Pobeda 1946 ja Jani Toivolan jompikumpi kirja, tai vaikka molemmat. Aikaa on kuitenkin rajoitetusti, joten realistisesti ajateltuna en millään ehdi tutustua kaikkeen etukäteen. Onneksi on olemassa myös festivaalin jälkeinen aika, kirjat kun eivät karkaa minnekään.

Helmikuun lukusaldoani selittää osaltaan se, etten ollut töissä. Ajankäytölleni tulee ensi viikosta alkaen jälleen kaivattuja rajoitteita, sillä sain töitä! Ehdin onnekseni olla edellisen työpätkän jälkeen vain kuukauden täysin työttömänä. Useamman kuukauden kestävä kirjoitusprojekti joustavilla työajoilla on juuri sitä, mitä nyt haluan tehdä. Viime kesänä luin Hanne Valtarin ja Satu Rämön Unelmahommissa-kirjaa, jossa he opastavat näin:

- - omat haaveet kannattaa sanoa ääneen. Niillä on kumma voima toteutua.

Puhuinkin miehelleni siitä, miten tällainen työ olisi unelmien täyttymys. Utopistiselta tuntuneesta haaveesta tuli pikkuhiljaa tavoite ja lopulta etsimisen ja tuurin kautta totta.

Ihanaa päästä aloittamaan tämä kevät kevein mielin. Energiakin lisääntyy samassa tahdissa auringonvalon kanssa.

Lukuiloa maaliskuuhun!