Heinäkuun kirjat ja kuulumiset

Riikka Pulkkinen: Paras mahdollinen maailma

Emelie Schepp: Ikuisesti merkitty

Italo Calvino: Kosmokomiikkaa

Michael Chabon: Kuunkajo

Toni Morrison: Jazz

Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen

Huh, siinä meni helteinen heinäkuu! Blogissa heinäkuu oli kesäisen keltainen, sillä kuudesta bloggaamastani kirjasta kolme kuuluu Keltaisteen kirjastoon. Soin keskellä kesää muutaman ajatuksen myös tulevalle syksylle ja listasin mielenkiintoisimmat syksyn uutuudet.

Heinäkuuhan on se perinteinen lomakuukausi, jonka aikana ehtii lukea kaikki oman hyllyn lukemista odottavat kirjat ja kirjaston kirjojen huojuvat pinot, eikös vain? Kesän lukusuunnitelmani ovat tyypillisesti olleet varsin utopistisia, niin myös tänä vuonna. Jotakin ehdin pinoistani onneksi lukeakin, eikä käynyt niin, että vain kuskaisin kirjakasseja mökille ja takaisin. Sehän nyt on hullua hommaa, ainakin jos mieheltäni kysyttäisiin.

Heinäkuussa keskityin siihen, että luen juuri sitä, mitä huvittaa. Päätin, että haasteista tai oman blogin juttusarjoista ei tarvitse lomalla välittää. Tämä ajattelumalli toimi, sillä luin nautiskellen, välillä jopa ahmien ‒ ja sain siinä sivussa osumia haasteisiin ja juttusarjoja eteenpäin.

Heinäkuun bloggauksilla osallistuin Tuijan Naistenviikko-haasteeseen kahdella kirjalla (Pulkkinen ja Schepp) ja kirjabloggaajien Klassikko-haasteeseen kuun lopulla (Lee). Lisäksi sain julkaistua jutut Keskiviikkoklassikosta (Calvino) ja Kuukauden nobelistista (Morrison).

Jäätelöä mökillä, mikä ilo!
Pakastin on hellekesänä erityisen ihana kapistus.

Mitä muuta sitä tulikaan tehtyä heinäkuussa kuin luettua ja blogattua? Ensin ajattelin, etten juuri muuta tehnyt kuin pakoillut hellettä, mutta vilkaisu puhelimen kuvagalleriaan kertoo muuta. Vietin kyllä leijonanosan lomastani riipputuolissa, koska se sijaitsee kätevästi varjoisalla terassilla ja auringon porotus oli jopa tälle kesän lapselle ajoittain hieman liikaa. Helle vei voimia ja välillä yöunetkin, mutta ihan loikoiluksi ei koko loma onneksi mennyt.

Aamukahvia synttäriaamuna.

Kyyt, sinilevä ja muut ikävät asiat saavat jäädä sivuosaan tässä kesämuistelossani, mutta kuivuudesta on pakko mainita. Kasteleminen kasvihuoneessa ja kasvimaalla on ollut tänä kesänä melkoinen ruljanssi. Tulipa huomattua, miten kimurantti haaste kuiva kesä on saaristopuutarhurille, jolla ei ole kaivoa. Uurastus on kyllä palkittu, sillä olen korjannut hullun lailla satoa. Parhaisiin puutarhurin sortseihin mahtuu litra pensaspapuja per tasku! Ennen kaikkea kesäkurpitsaa on tullut jopa yli oman tarpeen. Sitä onkin sitten hillottu, paistettu, raastettu, grillattu, keitetty, marinoitu, pakastettu. Perinteisesti menetin hermoni kaaliperhosen toukkiin, kunnes uutisiinkin päässeet gammayökköset saapuivat ruokailemaan kasvilavoihini. Muutamat vihreät toukat tuntuivat kavereilta siinä vaiheessa. Onneksi vain (jo valmiiksi huonovointiset) kaalit menivät yökkösten suihin, muu sato säästyi ainakin toistaiseksi.

Yhden aamupäivän saldo.

Kerran venekyytiä odotellessani vietin ihanan kesäpäivän Taalintehtaalla kirjojen kanssa. Ensin kävin sympaattisessa antikvariaatti Kojanissa, josta jatkoin torin kautta hakemaan lisäevästä kirjastosta.

Ruukin Saunan terassilla vierähti tovi
lounaan ja paikallishistorian parissa. 

Kun sopivat kirjat olivat löytyneet, matkani jatkui Ruukin Saunan terassille, minne parkkeerasin lounaan ajaksi. Iltapäivällä istuskelin vielä Strandhotelletin terassilla, kunnes oli aika lähteä kohti venelaituria.

Aika rauhassa saimme olla nuoren Ernestin kanssa.

Lomani loppumetreillä osallistuin ensimmäiselle ohjatulle mediataatiotunnilleni ja etsin ensimmäisen geokätköni. Jossakin välissä ehdin myös piipahtaa miehen ja hauvan kanssa Etelä-Savossa vanhempieni mökillä ja varata hotellihuoneen Turusta kirjamessujen ajaksi. Saattaa olla, että ostin myös Marcel Proustin koko Kadonnutta aikaa etsimässä -sarjan, mutta siitä lisää jokin toinen kerta...

Kiehtova, pelottava, kaunis Kadonnutta aikaa etsimässä.

Ei siis hullumpi heinäkuu laisinkaan! Näiden viikkojen aikana varastoitu aurinkoenergia kantaa pitkälle syksyyn, jonka saapuminen ei ihme kyllä herätä kuin odottavaisia ajatuksia. Työt jatkuvat näillä näkymin elokuun ajan, ja jaksan uskoa, että senkin jälkeen jotakin löytyy. Nautitaan vielä loppukesän lämmöstä!