Sivut

keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Ruth Ware: Rouva Westaway on kuollut

Kansi: ?
Otava 2019. 14 t 13 min.
Alkuteos: The death of Mrs Westaway (2018).
Suom. Antti Saarilahti.
Lukija: Karoliina Kudjoi.
Oma arvioni: 4/5.
Mistä minulle: BookBeat.

Harriet Westaway eli Hal työskentelee Brightonin laiturialueella tarot-tulkitsijana. Hän on perinyt elinkeinonsa edesmenneeltä äidiltään. Raha on tiukassa, minkä vuoksi Hal on ajautunut lainaamaan rahaa koronkiskureilta. Kuin tilauksesta Hal saa kirjeen, jossa kerrotaan hänen saavan perinnön isoäidiltään. Nyt hänen tulisi vain saapua hautajaisiin ja perinnönjakoon sukukartanoon. Vaikka vain muutaman tuhannen punnan perintö helpottaisi Halin tilannetta, joten hän lähtee matkaan − tosin hän hyvin tietää, ettei ole se Harriet Westaway, jolle kirje on tarkoitettu.

Hal saapuu suvun kartanoon aikomuksenaan esittää roolinsa surevana lapsenlapsena ja poistua paikalta rahojen kanssa. Suunnitelma ei kuitenkaan toteudu, sillä rouva Westawayn testamentti pistää kaiken uusiksi. Perheen historiasta alkaa hahmottua sumeita alueita, ja koko kartano tuntuu jotenkin uhkaavalta. Miksi Halin asuttamassa ullakkohuoneessa on kalterit ikkunoissa ja lukko ulkopuolella? Keitä ovat epätarkoissa valokuvissa esiintyvät ihmiset? Mikä on taloudenhoitaja rouva Warrenin osuus tarinassa?

Ware on onnistunut punomaan yllätyksellisen juonen kirjaan, joka on dekkari minun makuuni. Vähän kuten alkuviikosta bloggaamassani Perssonin kirjassa, tässäkin dekkarissa jännitys syntyy muilla kuin väkivallan kuvaamisen keinoin. Waren romaanissa on sateinen kartanomiljöö, tihenevä tunnelma, joukko epäilyksiä herättäviä sukulaisia.

Kirja oli minulle lähes täydellinen työmatkan viihdyke. Lukukokemustani kaihersi ainoastaan kirjassa rasittavuuteen asti toistuvat värinä ja tärinä. Milloin Hal värisi kylmästä, millon värinän aiheutti pelko. Kädet tärisivät jännityksestä ja vilusta. Voi apua! Kirjassa oli värinää ja tärinää niin paljon, että aluksi ärsyynnyin ja lopulta toisteisuus jo nauratti. 

Helmet-lukuhaaste 2019: 25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin.

4 kommenttia:

  1. Minua suomentajana nauratti se, miten Halin maha toistuvasti muljahteli ja vääntyili ja heitti kuperkeikkaa. Kun hain valmiista Word-käsikirjoituksesta tällaisia kohtia sanahaulla, niitä löytyi muistaakseni kymmeniä. Tämäkin on sellainen juttu, että erilaisia sanavaihtoehtoja ei suomeksi valitettavasti löydy ihan hirveästi. Mutta noh, eri kirjailijat tykkäävät kuvailla hahmojen tunnetiloja eri ruumiinosiin ja kehollisiin toimintoihin keskittymällä.

    Mukavaa, että pidit silti kirjasta! Minustakin se on erinomainen, perinteisen tyylin dekkari – mukavaa vastapainoa väkivaltaisemmille skanditrillereille. Ware on loistava luomaan aitoja, samastuttavia henkilöhahmoja. Sen huomasi jo kirjailijan esikoistrilleristä Synkän metsän siimeksessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Antti! Mielenkiintoista kuulla suomentajan mietteitä. Nyt kun mainitsit tuosta vääntyilevästä vatsasta, niin muistan välillä pelänneeni, että kohta Hal jo oksentaa. Joka tapauksessa Ware jätti niin positiivisen jäljen, että palaan hänen tarinoidensa pariin varmasti jatkossakin!

      Poista
  2. Kiitos kirjan esittelystä. Tulen juuri kirjakaupasta ja pyörittelin siellä tätä kirjaa käsissäni. En kuitenkaan ostanut sitä - ainakaan vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Anneli! Tälle jännärille annan kyllä lämpimän suositukseni :)

      Poista