Sivut

torstai 9. tammikuuta 2020

Kevään odotetuimmat uutuudet


Vuosi on vaihtunut, joten vihdoin on lupa innostua kevään uutuuskirjoista! Kustantajien uutuuskatalogeja on toki voinut selailla jo marraskuusta lähtien, mutta halusin hoitaa päättyvän vuoden alta pois ennen kuin alan intoilla uutuuksista.

Listallani on 14 houkuttelevinta uutuutta: neljä kotimaista kaunokirjaa, kahdeksan käännösromaania ja neljä tietokirjaa. Kokosin tähän juttuun ne uutuudet, joita odotan kaikkein eniten. Blogissani luultavasti näkyy muitakin uutuuksia kevään aikana, mutta eihän tämä olisi tärppilista, jos se olisi loputtoman pitkä. 

Kotimaisissa uutuuksissa painotan tällä kertaa esikoisteoksia, joita on kolme neljästä.  Käännöskirjojen lista uhkasi paisua massiiviseksi, mutta lopulta tiivistin listaa hillitsemällä yhdysvaltalaisten kirjailijoiden yliotetta; jätin heiltä listalle "vain" kaksi kirjaa. Muut käännökset ovat kirjailijan syntymämaan perusteella kotoisin Kongosta, Ruotsista, Norjasta, Saksasta, Italiasta ja Espanjasta. Tietokirjanostot käsittelevät tämänhetkisiä harrastuksiani eli kirjoittamista, kirjoja ja puutarhanhoitoa.

Teosten luonnehdintojen pohjana olen käyttänyt kustantajien kuvauksia.


Kotimainen kauno



Tiina Katriina Tikkanen: Toinen silmä kiinni (helmikuu/Atena)
Osittain omaelämäkerrallinen esikoisromaani käsittelee muistoja ja omien rajojen määrittelemistä. Kun nuori perheenäiti sairastuu, alkavat menneisyyden traumat nousta pintaan. Vai sairastuiko hän juuri niiden vuoksi?


Milja Sarkola: Pääomani (helmikuu/Teos)

Näytelmäkirjailijana ja teatteriohjaajana tunnetun Sarkolan esikoisromaani kertoo apurahoilla ja erilaisilla palkkioilla elävästä taiteilijasta. Päähenkilö suhtautuu rahaan ja laskemiseen lähes pakkomielteisesti. Kustantajan kuvaus lupailee lakonista kerrontaa.


Vappu Kannas: Rosa Clay (huhtikuu/S&S)

Runokokoelmalla pari vuotta sitten debytoineen Kannaksen esikoisromaani pohjautuu löyhästi 1875–1959 eläneen Rosa Clayn elämään. Clay syntyi nykyisen Namibian alueella, hänen isänsä oli britti ja äiti paikallinen. Hänet otettiin äidiltään pois pian syntymän jälkeen, ja hän eli ensimmäiset vuotensa brittiläisessä perheessä. Nelivuotiaana hän päätyi suomalaisen lähestyssaarnaajaperheen kasvattilapseksi. Kannaksen kirja kertoo Clayn Suomen-vuosista: 1900-luvun taitteessa hän opiskeli Suomessa opettajaksi ja työskenteli joitain vuosia ammatissaan.


Ritva Hellsten: Raija (huhtikuu/Aviador)
Viime kesänä Joel Haahtelan Katoamispisteen lukeminen herätti jälleen kiinnostukseni Raija Siekkisen kirjoja ja kirjailijahahmoa kohtaan. Luin Saari-romaanin toistamiseen, mutta blogijuttua siitä ei syntynyt. Hellstenin Raija kertoo tulipalossa menehtyneen Siekkisen elämän viimeisistä vaiheista, tämän kamppailusta kirjailijankutsumuksen ja arjen vaikeuksien välillä.


Käännetty kauno



Kayo Mpoyi: Virtaavan veden sukua (helmikuu/Atena)
Kongossa syntynyt, Tansaniassa varttunut ja nykyisin Ruotsissa asuva Mpoyi perustaa esikoisromaaninsa oman sukunsa tarinoihin. 1980-luvun Tansaniassa suurlähettiläsperheen tytär kokee asioita, jotka eivät kuulu turvalliseen lapsuuteen. Kirjailija saapuu toukokuussa Helsinki Litiin, joten kirja on luettava ennen sitä!


Elizabeth Strout: Olive Kitteridge (helmikuu/Tammi)
Aah, uusi suomennos Stroutilta! Aiemmilla suomennoksillaan minut valloittaneen Stroutin Pulitzer-palkittu Olive Kitteridge on ehdottomasti eniten odottamani kevään käännösuutuus. Vihdoin pääsen tutustumaan tähän kitkerään, eläköityneeseen opettajaan, joka paheksuu nykymaailman menoa kotikaupungissaan Crosbyssä, Mainessa. Kirja ilmestyi alkukielellä jo vuonna 2008, ja siitä on tehty HBO-sarja, jota en ole vielä katsonut, koska haluan lukea kirjan ensin. Oliven tarina sai jatko-osan viime syksynä, kun Olive, Again ilmestyi.


Vigdis Hjorth: Perintötekijät (helmikuu/S&S)
Perintötekijät on perhedraama, jossa riitaa aiheuttaa se tavallisin eli perintö. Kiista huojuttaa kulisseja, on salaisuuksia ja traumoja. Kenen tarina tulee kuulluksi? Norjalaisen Hjorthin romaani on herättänyt kirjailijan kotimaassa keskustelua romaanista totuudenkerronnan välineenä.


Jenny Erpenbeck: Päivien loppu (maaliskuu/Tammi)
Erpenbeckin ajankohtainen ja ravisteleva romaani Mennä, meni, mennyt teki minuun vaikutuksen viime kesänä, joten uusi suomennos vetää puoleensa. Päivien loppu kuvaa vuonna 1902 Itävalta-Unkarissa syntyvän tyttölapsen vaihtoehtoisia kohtaloita. Erilaisten sattumien ja tapahtumaketjujen seurauksena päähenkilö kuolee eri ikäisenä: jo vauvana, sodan jaloissa, vanhuksena. Samalla seurataan Euroopan 1900-luvun historiallisia vaiheita. Tarinalinjat herättävät pohtimaan, miten pienestä kaikki voikaan olla kiinni. Kirjan kuvaus tuo mieleeni Kate Atkinson Elämä elämältä -romaanin, jonka vaihtoehtoiset kohtalot pitivät otteessaan muutama vuosi sitten.


Alex Schulman: Polta nämä kirjeet (huhtikuu/Otava)

Schulman käsitteli äitinsä alkoholismia edellisessä kirjassaan Unohda minut, jonka luin lähes yhdeltä istumalta, pala kurkussa. Väkevän rehellistä ja koskettavaa tarinointia odotan löytäväni myös tämän uuden omaelämäkerrallisen kirjan sivuilta. Uutuuskirjassaan Schulman alkaa etsiä syitä ajoittain raivoisaksi äityvälle käytökselleen. Hän sukeltaa lapsuusmuistoihin ja sukunsa kirjeisiin.


Joyce Carol Oates: Elämäni rottana (huhtikuu/HarperCollins Nordic)
Blondi- ja Kosto-romaaneillaan minut muutama vuosi sitten hurmannut Oates on vaihtanut kustantamoa Pohjoismaissa. Ensimmäisenä HarperCollins Nordic julkaisee kirjailijalta Kira Poutasen suomentamana Elämäni rottana -romaanin, myöhemmin on novellikokoelman Beautiful Days vuoro. Elämäni rottana kertoo 12-vuotiaasta tytöstä, jonka todistuksen vuoksi hänen isoveljensä tuomitaan murhasta. Tekonsa vuoksi tyttö eristetään perheestään. Vastakkain joutuvat lojaliteetti perhettä kohtaan ja moraalisesti oikealta tuntuva teko.


Fernando Aramburu: Äidinmaa (huhtikuu/WSOY)
Historiallinen lukuromaani vie Baskimaahan, jossa poliittinen konflikti repii pientä kyläyhteisöä. Ystäväperheet ajautuvat riidan eri puolille, kun toisen jäsen liittyy ETA:n taistelijaksi ja toisen joutuu taitelun uhriksi. Sukutarinaan mahtuu suuria tunteita, ja anteeksianto ja unohtaminen nousevat keskeisiksi. Äidinmaa valottaa Espanjan lähihistoriaa ja auttaa varmasti ymmärtämään myös nykytilannetta. Baskimaassa syntynyttä Aramburua kutsutaan yhdeksi merkittävimmistä aikamme espanjalaiskirjailijoista.


Elena Ferrante: Tyttären varjo (huhtikuu/WSOY)
Jälleen uutta Ferrantea suomeksi! Tai siis vanhempaa, sillä Tyttären varjo ilmestyi italiaksi 2006, ennen Napoli-sarjaa. Ferrante on lyömätön naistenvälisten suhteiden kuvaaja, joten tämä äidin ja tyttären raastavia välejä kuvaava teos pääsee ehdottomasti lukulistalleni.




Tietokirjat


Anneli Kanto: Kirjoittamassa (maaliskuu/Reuna)
Blogiteksteistä alkunsa saanut kirja kertoo kirjoittamisen prosessista, sen vaiheista ja solmukohdista. Kanto pohtii monia kirjoittajia askarruttavia kysymyksiä esimerkiksi kirjoittamisen lykkäämisestä ja kertojan valinnasta. Kanto luonnehtii kirjansa sopivan erityisesti romaania valmisteleville kirjoittajille, mutta tällaiselle kirjoittamista harrastusmielessä opiskelevallekin kirja tuntuu lukemisen arvoiselta.


Jorge Luis Borges: Seitsemän iltaa (maaliskuu/Aviador)
Pentti Saaritsan suomentamat argentiinalaisen kirjailijan esseet käsittelevät esimerkiksi kirjallisuuden klassikoita, painajaisunia ja buddhismia. Borges sokeutui 35-vuotiaana, ja teksteissään hän käsittelee myös tätä. Kustantajan mukaan Borges osoittaa teoksessaan, että suuri viisaus voi olla samalla kepeää.


Mari Mörö: Kukkasillaan (maaliskuu/Teos)
Hilpeä täsmäteos tarhureille sisältää kasvikaskuja kaikkien puutarhaihmisten huviksi ja hyödyksi – tämä on otettava luettavaksi, kun kevään taimikasvastusvimma iskee! Puutarhapakinoitsija Mörön edellinen puutarha-aiheinen kirja Kukkanuottasilla menee myös kevään lukulistalle.


D. T. Max: David Foster Wallace (toukokuu/Siltala)
Kiitelty elämäkerta käy läpi 46-vuotiaana itsemurhaan päätyneen kirjailijan elämänvaiheet. Max perustaa kirjansa laajoihin taustamateriaaleihin. Esseekokoelma Hauskaa, mutta ei koskaan enää hurmasi minut vuonna 2013, ja sen jälkeen kirjailija on kiehtonut minua. Sittemmin Wallacelta on suomennettu kaksi lyhytproosavalikoimaa, ja suomentaja Tero Valkosella on työn alla Infinite Jest -järkäleen suomennos.



* * *

Mitä kevään kirjaa odotat eniten? Onko uutuuksissa mukana teoksia vanhoilta tutuilta kirjailijoilta, vai aiotko tutustua johonkin uuteen kirjailijaan?

Antoisaa kirjakevättä!


P.S. Kirjastovarauksia kannattaa naputella mahdollisimman pian, jos mielii päästä edes lähelle kärkisijoja jonoissa. Helmet-kirjastoissa esimerkiksi Ferrante ja Strout ovat keränneet jo yli sata varausta, ja jonot kasvavat päivä päivältä.

8 kommenttia:

  1. Olen varannut Stroutin ja Borgesin teokset. Samoin Schulmanin ja Kayo Mpoin teokset.
    Eniten odotan Karen Thompson Walkerin Ihmeiden aikaa. Mitä tapahtuu, kun maapallon pyörimisnopeus hidastuu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, että samoja kiinnostuksen kohteita löytyy meiltä useampi! Olen vähän kahden vaiheilla tuon Walkerin kanssa, mutta niin paljon kiinnostaa kuitenkin, että taidan kokeilla :)

      Poista
  2. Listallasi on monta kiinnostavaa kirjaa! Paljon hyvää on taas tulossa. Esim. Virtaavan veden maa, Perintötekijät, Kirjoittamassa ja Äidinmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotuksia nostattava kirjakevät on todella jälleen edessä - sain tehdä monta karsintakierrosta, ettei listasta olisi tullut unettavan pitkä :)

      Poista
  3. Onpa kiva kun olet tehnyt tällaisen listan. Noista kiinnostaa ainakin Strout ja Erpenbeck. Tulee jälleen hyvä kirjakevät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Stroutiin ja Erpenbeckiin kohdistan suuria odotuksia! Oi voi, miten sitä voikin olla aina näin innoissaan uuden kirjasesongin alkaessa :)

      Poista
  4. Kiitos listauksesta, siinä oli monta kiinnostavaa kirjaa, joita en ollut nähnyt muilla listoilla. Rosa Clay ja Kirjoittamassa menivät varaukseen, ja täällä Kehä kolmosen ulkopuolella ehdin ensimmäiseksi jonossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa kuulla, että listauksestani oli hyötyä!

      Helmet-kirjaston jonot ovat ihan omaa luokkaansa. Jonopaikka tuhannen tuolla puolen on aika masentava. Siksi yritänkin varata uutuudet ripeästi, mutta kaikkea ei kuitenkaan osaa ja pysty varaamaan ajoissa. Sitten täytyy vain luottaa siihen, että käy niin hyvä tuuri, että löytää odottamansa kirjan pikalainana bestseller-hyllystä, jonka kirjoihin eivät varaukset tartu.

      Poista