Katsaus vuoteen 2020

Koronavuoden vuosikatsauksessa en pääse muistelemaan kirjamessuja tai muita kulttuuririentoja – toivottavasti nämä ihanuudet ovat osa arkea taas ensi vuonna. 

Tämän erikoisen vuoden vuosikooste poikkeaa muutenkin hieman aiemmista. Vuoden lopussa olen tavannut käydä läpi tilastoja, mutta nyt keskityn fiiliksiin, se tuntuu tärkeämmältä.

Päättynyt vuosi on ollut minulle, kuten monille muillekin, tunteiden vuoristorataa. Vuosi alkoi junareissulla Espanjaan ja ihanalla kuukaudella etelän auringossa. 

Espanjan arkeen kuuluivat piipahdukset pesulassa.
Kirjan kanssa tietenkin.

Reissun jälkeen oli vuorossa helmikuu sitkeän flunssan kourissa (koronaa, ehkä, kukaan ei enää jälkikäteen voi tietää). Maaliskuussa alkoi mökkikausi, kevään koronarajoitukset ja miehen tähän päivään saakka jatkunut etätyö. 

Etsin töitä, mutta eihän kukaan pandemian jyllätessä palkkaa ketään. Vihdoin Kirkkonummen kirjastossa aukesi kahdeksan vuotta odottamani kirjastonhoitajan vakipaikka, jonka onnekseni myös sain.

Työn alkua odotellessa puutarha rönsysi, rehotti ja tarjosi satoa. 

Oli ihanat kevät ja kesä saaressa, aikaa. Kirjoja, joogaa ulkona, aurinkoa. 

Uskollinen kaveri, myös joogassa.

Elokuussa huolettomat kesäpäivät saaressa unohtuivat silmänräpäyksessä, kun hyppäsin suoraan kirjaston muuttoarkeen.

Melkoinen rypistys töissä vaati vastapainoksi viikonloppuisin löysäilyä. Ja lukemista. 

Syksyn edetessä sain vielä viettää yhden kokonaisen viikon saaressa Elli-koiran kanssa. Tein kirjoittamisen opintoja, kävelin metsässä, luin. Kokeilin myös metsässä lukemista ja kirjoittamista, siihen aurinkoisen loppusyksyn päivät olivat ihania. 

Kirjasto saatiin muutettua. Hieno, uljas kirjastotalo Fyyri avattiin lokakuun alussa. Päivystän Fyyrissä lähinnä aikuisten osastolla, joka on niin ylväs ja kaunis, että asiakkaiden kanssa kuorossa ihastelimme sitä pitkin syksyä.

 

Menoa ja meininkiä Fyyrissä riitti, kunnes korona sulki talon asiakkailta lähes kokonaan. 

Viimeisin vaihe on ollut vähentää asiakkaiden liikkumista kirjastossa, kun vain varausten nouto ja ripeä asiointi ovat olleet mahdollisia. 

Lastenosaston maskotti Lokke Måsartkin joutuu viettämään pimeitä talvi-iltoja yksin hiljaisessa ja pimeässä kirjastotalon kahvila Messissä. 

Kuvat päättyvän vuoden varrelta olisivat vielä vuosi sitten tuntuneet scifiltä. Ensin tuli töissä käyttöön visiiri, sitten maski. 

Turvaväleistä ollaan tarkkoja, käsidesiä kuluu, asiakkaat kohdataan pleksin läpi. Poissa ovat spontaanit kohtaamiset, yhteiset tutkimusretket hyllyjen väleissä, lukupiirit. 

Ensi vuodesta toivon parempaa ja energisempää, myös blogin suhteen. Jatkan kirjoittamisen opintoja Jyväskylän avoimessa yliopistossa aineopintoihin, joten hieman varauksella suunnittelen blogin tulevaisuutta. Toisaalta kirjoittaminen ruokkii kirjoittamista. 

Vuosi sitten pääsin vaihtamaan vuotta muutoksen tunnelmissa, kun tein matkaa Espanjaan. Muutoksen tuulet kutittelevat nytkin, sillä edessä on muutto työpaikkakunnalle. Kerrostalo Espoossa vaihtuu maaseudun rauhaan Kirkkonummella. 

Pikkuhiljaa käynnistelemme miehen kanssa muuttopuuhia, uuteen kotiin olisi tarkoitus päästä tammikuun lopussa. Kirjaston muutto on sen verran tuoreessa muistissa, että tämä ei tunnu missään. Nyt on kyse kymmenistä laatikoista, ei tuhansista. 

Uusi vuosi tuo jälleen eräänlaisen uuden alun  – ja toivottavasti tavallisemman arjen.

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoilleni!