Kurkistus kevään uutuuksiin

Tammikuu on hyvässä vauhdissa, ja kevään ensimmäiset uutuuskirjat ilmestyvät näinä päivinä. Alla on muutamia nostoja kevään kirjoista, hieman käännöspainotteisesti tällä kertaa. Otin mukaan suosikkikirjailijoitani sekä uusia tuttavuuksia.

Kotimainen kauno

Marianna Kurtto: Seitsemäs piste (helmikuu/WSOY)

Vihdoin uusi romaani Marianna Kurtolta! Tätä olen odottanut, sillä Tristania oli minulle vuoden 2017 paras kotimainen romaani. Mieleenpainuvan miljöön lisäksi Tristania hurmasi kielellään. Seitsemäs piste kertoo yllättävästä luonnonilmiöstä, taivaan täyttävästä leppäkerttujen pilvestä, ja miten sen aiheuttama katastrofi vaikuttaa erään perheen elämään.

Silvia Hosseini: Tie, totuus ja kuolema (helmikuu/Gummerus)

Silvia Hosseinin esikoisteos Pölyn ylistys teki vaikutuksen, vaikka se ei koskaan päätynyt tänne blogiin asti. Uusi esseekokoelma pohtii elämää ja kuolemaa, ruumiillisuutta, feminiinisyyttä ja maskuliinisuutta. Esikoisen perusteella odotan monipuolisia ja pelkäämättömiä esseitä.

Niillas Holmberg: Halla Helle (helmikuu/Gummerus)

Runoilijana kirjailijauransa aloittaneen Holmbergin esikoisromaani kertoo Samusta, joka muuttaa Saamenmaalle etelästä. Samua vetää puoleensa tunnettu saamelainen Elle Hallala, jonka taiteilijanimi on Halle Helle. Tunturiin erakoituva Elle lähettää Samulle runomuotoisia unia. Asetelma on mielenkiintoinen: kulttuurikysymysten rinnalla teos käsittelee unien tulkintaa apunaan Freud ja Jung.

Saara Turunen: Järjettömiä asioita (maaliskuu/Tammi)

Rakkausromaani Saara Turuselta! Sivuhenkilö herätti paljon ajatuksia pari vuotta sitten, joten odotan innolla, miten hän ottaa järjen ja tunteen ristivedon käsittelyyn.

Antti Tuuri: Elämä on ihanaa Pohjanmaalla: kirjoituksia kuudelta 

vuosikymmeneltä (huhtikuu/ Otava)

Ikisuosikkini Antti Tuuri on tehnyt mittavan kirjailijanuran, ja vuosikymmenien aikana on romaanien ohella syntynyt monenlaisia muitakin kirjoituksia. Kolumneja ja muita tekstejä sisältävä kokoelma lupaa ajankuvaa, muistelmia ja mietelmiä.

Eva Frantz: Suvisaari (toukokuu/S&S)
Anna Glad -dekkarisarjalla minut koukuttaneen Frantzin esikoisromaani saadaan vihdoin suomeksi. Tapahtumat sijoittuvat Porkkalan edustalla sijaitsevalle saarelle, jolla on vakuutusyhtiön työntekijöiden lomakeskus. Iloisen lomanvieton katkaisee rajuilma, joka tuo tullessaan sumun ja pahaenteisen tunnelman. Saarelta olisi päästävä pois, mutta miten, kun puhelimetkaan eivät enää toimi...

Käännetty kauno

Han Kang: Valkoinen kirja (tammikuu/Gummerus)

Vegetaristi ja Ihmisen teot -romaanit jättivät aikanaan niin vahvat muistijäljet, että Han Kangin pian ilmestyvä suomennos kiilaa odotetuimpien käännösuutuuksien joukkoon. Valkoinen kirja on tutkielma valkoisesta väristä ja surusta, siinä pikkusisko osoittaa sanansa vastasyntyneenä kuolleelle sisarelleen. Mielenkiintoista, että surun väri on tässä valkoinen perinteisen mustan sijaan.

Richard Powers: Ikipuut (tammikuu/Gummerus)

Powersin Pulitzer-palkittu suurromaani puista ja ihmisistä vetää puoleensa. Ikipuut sisältää yhdeksän toisiinsa nivoutuvaa tarinaa. Powersia olen aikonut lukea jo monesti, ehkä tässä olisi hyvä tilaisuus aloittaa.

Linda Boström Knausgård: Lokakuun lapsi (helmikuu/Like)

Linda Boström Knausgårdilta aiemmin suomennetut teokset Helioskatastrofi ja Tervetuloa Amerikkaan ovat pienoisromaaneja, joissa keskeinen teema on nuoren naisen tai tytön mielen järkkyminen. Samoilla urilla jatkaa Lokakuun lapsi, tällä kertaa entistä omakohtaisempana. Kirjailija on ollut useaan otteeseen hoidettavana psykiatrisessa sairaalassa ja saanut muun muassa sähköhoitoja. Miten hoidot vaikuttavat kirjailijan persoonallisuuteen ja muistoihin?

Elif Shafak: 10 minuuttia 38 sekuntia tässä oudossa maailmassa (helmikuu/Gummerus)

Prostituoitu Tequila-Leila on jätetty kuolemaan Istanbulin laitamilla sijaitsevaan roskikseen. Ennen tietoisuuden hiipumista nainen käy läpi elämäänsä ja Turkin lähihistoriaa. Shafakin Booker-ehdokkaaksi nousseen teoksen kuvaus tuo mieleen Sara Stridsbergin Rakkauden antarktiksen – jota en tosin ole lukenut, mutta jonka raju asetelma on jäänyt mieleen.

Colson Whitehead: Maanalainen rautatie (maaliskuu/Otava)

Kahdesti Pulitzer-palkittu Whitehead käsittelee teoksissaan Yhdysvaltojen synkkää historiaa teemoinaan rasismi ja rotusorto. Nickelin pojat oli viime vuonna pysäyttävä lukukokemus, enkä usko Maanalaisen rautatien kalpenevan sen rinnalla. Päähenkilö on puuvillaplantaasilla työskentelevä Cora, joka kuulee orjien pakoreitistä, jota kutsutaan maanalaiseksi rautatieksi. Herää toivo vapaudesta. 

Elizabeth Strout: Olive, taas (maaliskuu/Tammi)

Kevään valopilkkuja on uusi Strout-suomennos! Viime keväänä tutustuin kipakkaan ja piikikkääseen Olive Kitteridgeen. Uusi kirja kertoo Oliven vanhuusvuosista kolmentoista tarinan verran, ja luvassa on jälleen elämän epävarmuuden ja epäreiluuden pohdintaa koomisin sävyin maustettuna.

Alex Schulman: Eloonjääneet (maaliskuu/Otava)

Ruotsalainen Alex Schulman perkaa romaaneissaan omia perhesuhteitaan ja sukunsa historiaa. Tällä kertaan käsittelyyn pääsevät veljien väliset suhteet ja lapsuuden kokeminen uudelleen aikuisina. 

Ocean Vuong: Lyhyt maallinen loistomme (huhtikuu/S&S)

Amerikanvietnamilaisen Vuongin esikoisteos on pojan kirje lukutaidottomalle yksihuoltajaäidilleen. Poika nimeltä Little Dog kuvailee Vietnamista kotoisin olevan perheen vaiheita ja sopeutumista Yhdysvaltoihin sekä avaa oman elämänsä kipukohtia. Samalla hän tulee kuvanneeksi amerikkalaisen yhteiskunnan ongelmia, kuten rasismia, väkivaltaa, huumeongelmia.

Pascal Mercier: Sanojen paino (huhtikuu/Tammi)

Sveitsiläinen Mercier on minulle toistaiseksi tuntematon Keltaisen kirjaston kirjailija. Yöjuna Lissaboniin -teoksesta tunnetuksi tulleen Mercierin uutuudessa pohditaan kieltä ja oman äänen löytämistä kääntäjä-päähenkilön vaiheiden kautta.

Mariana Enriquez: Mitä liekit meiltä veivät (toukokuu/WSOY)

Buenos Airesiin sijoittuvien trillerimäisten kertomusten kokoelma tutustuttaa argentiinalaiseen ajattelutapaan, pop-kulttuuriin ja poliittiseen historiaan.

Tietokirjat

Vanessa Springora: Suostumus (tammikuu/WSOY)

Vanessa Springora oli teini-ikäinen, kun hän ajautui suhteeseen keski-ikäisen kirjailijamiehen kanssa. Vasta paljon myöhemmin hän ymmärsi, että tapahtunut ei ollut hänen vikansa, että mies ja tapahtumilta silmänsä sulkeneet läheiset tekivät väärin. Nykyisin kustannusjohtajana työskentelevän Springoran omaelämäkerta on noussut myyntimenestykseksi kirjailijan kotimaassa Ranskassa, ja se on saanut Suomessakin huomiota jo ennen ilmestymistään.

Olli Löytty: Jäähyväiset kotimaiselle kirjallisuudelle (helmikuu/Teos)

Kirjallisuusaiheisille esseille on aina tilaa lukulistalla, varsinkin jos kokoelmalla on näin mahtipohtinen nimi! Löytty kysyy esseissään, mikä tekee kotimaisesta kirjallisuudesta kotimaista, mikä on vierasta ja mikä läheistä.

Aino Huilaja: Pakumatkalla (helmikuu/Otava)

Uutistenlukijana tunnetuksi tullut Huilaja kyllästyi oravanpyörään, pakkasi elämänsä pakuun ja lähti miehensä ja koiransa kanssa kohti Keski-Eurooppaa. Pakuelämää Huilaja on rahoittanut kirjoitustöillä ja podcastia tekemällä. Korona pakotti kääntämään pakun keulan takaisin kohti koti-Suomea, mutta pakuelämää porukka ei ole hylännyt.

Deborah Levy: Mitä en halua tietää (huhtikuu/S&S)

Levyn omaelämäkertasarjan ensimmäinen osa. Levy käy läpi omaa taustaansa, sitä miten on kasvanut kirjoittavaksi naiseksi. Mahtavaa, että kirjoittamista ja naiseutta käsittelevä trilogia saadaan nyt lukea myös suomeksi!

* * *

Ihanaa olla menossa kohti kevättä, valoa, uusia kirjahoukutuksia!