Kuudennessatoista luukussa hämmästellään elämän ja maailman kummallisuuksia. Raisa Marjamäen kolmannessa runokokoelmassa Ihmeellistä käyttäytymistä parin vuoden takaa aiheiden kirjo on laaja, koska kaikkeahan voi sattua.
Runoissa ollaan matkoilla ja välitiloissa sekä kotoisammissa ympäristöissä. Tarkataan sattumusten ja arjen lisäksi kieltä, kielioppia, sanastoa. Eräässä mielenkiintoisessa runossa tammikuiset pakkaset paukkuvat, mutta ei kiirehditä. Valintani pysyttelee vielä joulukuussa:
DECEMBER
I
Kotimaa voi merkitä
että poissaollessa
on ikävä kieltä ja ilmastoa.
II
somehow silly happy
Runo leikittelee kahdella kielellä ja saa kysymään, mitä kotimaa merkitsee. Runon puhuja vihjaa, että kotimaa voisi merkitä sitä, että ikävöi kieltä ja ilmastoa, mutta ei välttämättä. Kieltä ja paikkaa on välillä ihana vaihtaa, olla ehkä joku muu. Vähän toinen, vähän erilainen, vaikka jotenkin hupsu.
Vieras kieli ja toinen toinen maa voivat tarkoittaa myös uusia alkuja ja onnea pärjäämisestä. Mutta kenties tuttua tulee silti kaivanneeksi? Joulukuuhun varsinkin liittyy monilla perinteitä ja muistoja.
Toinen säkeistö jää lyhyeksi. Sen voisi tulkita niin, ettei itseään saa ilmaistua vieraalla kielellä niin hyvin kuin äidinkielellään. On helppo tunnistaa se turhautuminen, kun vieraalla kielellä ei vain osaa sanoa aivan sitä, mitä haluaisi, vaan pitää tyytyä siihen, mitä osaa.
Kahden kielen välimaasto on runoilijalle epäilemättä tuttu, sillä Marjamäki on kustantajan sivujen mukaan opiskellut Skotlannissa.
Marjamäen runoissa puhuja sanallistaa havaintojaan ja maailman vinkeitä piirteitä niin, että lukija saa samastua ja hoksata. Voi siis olla nokkela ja monipuolinen, ilman että aiheuttaa lukijassa hylkimisreaktion.
Poesia 2020. 107 s.
Lainasin kirjastosta.
Kansi: Raisa Marjamäki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti