Runokirjajoulukalenteri: luukku 17 – Paavo Haavikko: Talvirunoja

Seitsemännessätoista luukussa hidastetaan ja lasketaan kierroksia joulukiireiden keskellä.

Talvirunoja on Paavo Haavikon (1931–2008) runokokoelma vuodelta 1990, ja sen runot liikkuvat kuoleman ja lopullisuuden teemoissa. Aika kuluu, kaikki vääjäämättä loppuu. Valitsin runon, jonka voi lukea kuoleman kuvauksena, mutta josta löydän talvelle ominaista hiljentymistä ja sisäänpäin kääntymistä:


”Alan nukkua talviunta

Painan kielen hammasriviä vasten,
      hengitän pitkään, hitaasti, pidän
tauon, hengitän kolmitahtisesti, niin
      kohta alan nukkua talviunta.”

Minulle runo välittää sitä tunnelmaa, kun pimeä vie voimat, ulkona pakastaa ja tekisi mieli vetäytyä kunnon unille karhun tavoin. Asettautua kerälle, hakea makoisa asento, keskittyä hengitykseen ja nukahtaa. Herätä keväällä virkistäytyneenä.

Runossa talviunille käydään kieli hampaita vasten, aivan kuin loppurentoutukseen joogassa. Kuolleen miehen asento, savasana, palkitsee harjoituksen jälkeen. Se rentouttaa kehon ja mielen ja johdattaa joskus maittaville unille. Toisaalta runon hengenvetojen rytmi tuo mieleen rauhoittavat hengitysharjoitukset ja meditaation.

Ajatus lämpimästä pesästä ja totaalisesta, pitkästä levosta on joillekin kauhistus, mutta kaltaiselleni uneliaalle päiväuni-ihmiselle haavekuva. Koska olen iltavirkku ja aamuntorkku, joka on viimeiset kolmekymmentä vuotta yrittänyt sopeutua aamupainotteiseen elämänrytmiin ensin koulussa ja sitten töissä, siinä aivan onnistumatta, on unesta tullut minulle aika herkkä asia. Uni, unettomuus ja unirytmi ovat kuin politiikka tai uskonto, joita koskevia keskusteluja yritän välttää vähänkään vieraiden ihmisten kanssa.

Vaikka ihmisen fysiologia ei salli oikeaa talviunta, voi silti höristää korviaan ja kuulla, kun talvi antaa luvan pysähtyä. Aina ei tarvitse kukoistaa ja suorittaa, vaan voi hakeutua mukavaan istuma-asentoon ja hengittää kolmitahtisesti. Sisään, ulos, tauko. Sisään, ulos, tauko.

Art House 1990. 74 s.
Lainasin kirjastosta.
Kansi: Eero Heikkinen.