Kuvasin Eeva Åkerbladin Huolenpitoja-esikoisteoksen kesällä porealtaan luona, siitä kesäiset tunnelmat. Kylpylämaailmaan sijoittuva teos on ajatonta luettavaa, sanatoriossa kun voi viihtyä yhtä hyvin talvella.
Huolenpitoja kolkuttelee genrerajoja. Alaotsikko Runoproosaa eräästä kylpylästä sijoittaa teoksen jonnekin runon ja proosan välimaastoon. Kirjastossa (ainakin meillä) se on luokiteltu romaaneihin ja asiasanoista löytyy sellainen kuin ’runoromaanit’.
Tässä päivän otos, yhden sivun sisältö teoksen loppupuolelta:
Lepääminen on radikaali teko, hellittäminen hellyyttä.
Koskaan ei riitä aikaa sille, että eläisi pidempään kuin itse.
Teoksessa on paljon tällaisia aforismin kaltaisia katkelmia, mutta kokonaisuudesta hahmottuu silti tarina. Päähenkilö matkustaa junalla vuoristokylpylään ja on valmistautunut rentoutumaan. Hän maksaa siitä, ja odotukset ovat sen mukaiset. Tarkoitus on päästää irti huolista ja tulla huolehdituksi.
Suorituskeskeisessä maailmassa lepääminen on kumouksellista toimintaa. Tekstiote pohtii irti päästämisen rinnalla sitä, mihin aika riittää. Vaikka pitkää elämää usein tavoitellaan, ei tehokkainkaan ihminen sentään voi elää itseään pidempään. Ja elämä voi loppua aiemmin, jos aina vain höyryää hellittämättä. Mihin rajallinen aikansa kannattaisi käyttää?
Åkerbladin kieli ja ajatukset poreilevat kuin kuumavesilähde. Jokainen sana on mietitty ja sopii vanhahtavan sanatorion henkeen. Kieli taipuu, muovautuu, elää. Taitossa on ilmaa, tiloja tulkinnoille.
Koska nyt ei ole tarjolla pilettiä junaan, joka veisi maagiseen vuoristohoitolaan tohveliaamiaisten äärelle, otan hengähdystaukoni joululoman muodossa kotioloissa. Varaan aikaa levolle, ulkoilulle, kirjoittamiselle, ystäville, kirjoille.
S&S 2022. 106 s.
Lainasin kirjastosta.
Kansi: Elina Warsta.
Lainasin kirjastosta.
Kansi: Elina Warsta.
Tästä teoksesta oli mielenkiintoinen arvio jollain bloggaajalla. Siitä pitäen se on ollut mielessäni, mutta en ole vielä päässyt käsiksi.
VastaaPoista