Sivut

tiistai 31. tammikuuta 2023

Klassikkohaaste #16 – Virginia Woolf: Majakka





Virginia Woolf -lukupiirimme kirjastossa on toiselta nimeltään haastavan lukemisen lukupiiri. Aloitimme aikanaan James Joycen Ulysseksesta ja sitten tarvoimme läpi Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä. Nyt ryhmä on tutustunut Woolfin tuotantoon pian vuoden ajan, ja jäljellä on enää yksi tapaaminen. Toiseksi viimeisellä kerralla aiheena oli Majakka.

Lukupiiristä saa vertaistukea haastavien kirjojen selättämiseen – ja tapaamiset antavat tarvittavan takarajan lukemiselle. Moni on yrittänyt lukea haastavaa kirjaa yksikseen, mutta jättänyt kesken. Juuri sellainen oli minun ja Woolfin Majakan tarina.

Lukupiiriin valmistautumassa. 

Majakka ei päästänyt minua helpolla nytkään. Toivottomalta lukeminen ei onneksi tuntunut, koska takana on jo useampi Woolf. Tiesin, että kun vain sinnikkäästi jatkan, kirja luultavasti palkitsee jotenkin. 

Taustaksi lueskelin Quentin Bellin kirjoittamaa elämäkertaa ja Päiväkirja III:sta, josta löytyy Woolfin päiväkirjamerkintöjä kirjan kirjoittamisen ajalta. Esimerkiksi 5.9.1926 päivätyssä kirjoituksessa kirjailija yrittää keksiä sopivaa lopetusta ja tekee kokeiluja erilaisilla ideoilla. Majakassa Woolf käyttää paljon sulkuja, ja päiväkirja avaa tätä tekniikkaa: Voinko tehdä sen suluissa? Niin, että tuntuisi kuin lukisi kahta kohtaa samaan aikaan?

Taustatyöstä opin myös, että Majakan taustalla ovat Woolfin lapsuuden kesät Cornwallin St. Ivesissa, jonka edustalla sijaitsee karu Godrevyn majakkasaari. Virginia on ilmeisesti tehnyt sinne retken toisen veljensä kanssa ja toinen veli on ollut kateellinen matkasta. Romaanin miljöö on lainannut ominaisuuksia lounaisenglantilaisesta maisemasta, mutta sen tapahtumapaikaksi nimetään Skotlannissa sijaitseva Skyen saari. Fakta ja fiktio sekoittuvat woolfmaisesti myös romaanihenkilöissä, joista monet ovat saaneet piirteitä Woolfin lähipiirin ihmisiltä.

Majakka koostuu kolmesta jaksosta. Ensimmäinen on nimeltään "Ikkuna", ja se haukkaa kokonaisuudesta reilut puolet. Ramsayn perhe on viettämässä kesää huvilallaan Skyen saarella. Rouva ja herra Ramseylla on kahdeksan lasta, joista James tiedustelee, voisivatko he tehdä päiväretken läheiselle majakalle. Isä torppaa idean säähän vedoten, ja reissu jää tekemättä. Perheen huvilalle saapuu myös muita vieraita, kuten kuvataiteilija Lily Briscoe. 

Toinen jakso, "Aika kuluu", on eräänlainen aikakapseli, jonka aikana vuodet vierivät vauhdilla. Ihmisiä kuolee, kesähuvila on tärviöllä. Aika tihenee. Kolmas osio on vihdoin nimeltään "Majakka". Osa tutuiksi käyneistä henkilöistä palaa huvilalle, mutta eivät kaikki. Päästäänkö majakalle lopulta?

Woolfille ominaisesti romaanista voi löytää tasoja, vertauskuvia ja symboleja. Majakka on romaanissa lähes saavuttamaton, kaukainen unelma. Lily Briscoen maalaaminen vertautuu kirjoittamiseen, taulu valmistuu samaan aikaan koko kirjan kanssa. Romaani kokonaisuutena kuvaa perhesuhteita: toiset ovat koossa pitäviä voimia, toiset hajottavia. Avioliiton dynamiikka heijastuu lapsiin, ja asetelmat lapsuudenperheessä näkyvät edelleen aikuisuudessa. 

Woolfin tajunnanvirta edellyttää lukijalta keskittymistä. Woolfia ei lueskella, silloin kyllä auttamatta putoaa tajunnanvirran kyydistä. Taustatyö ja keskustelu lukupiirissä avasivat kirjaa minulle niin, että heräsi halu lukea se uudelleen. Nyt haaveilen, että palaan Majakan valokeilaan kiireettömänä kesäpäivänä, kun mieli on levännyt ja tunnelma seesteinen. Sen kirja vaatii, nyt luin sitä liian kiireisenä ja mieli kuormittuneena.

Osallistun Majakalla kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen, joka järjestetään tänään jo 16. kerran. Tätä haastekierrosta koordinoi Kirjaluotsi-blogin Tiina: täältä löydät koontipostauksen ja linkkejä muihin klassikkojuttuihin.





Helmet-lukuhaaste 2023: 26. Kirja, jonka lukeminen on sinulle haastavaa jostakin syystä.

Virginia Woolf: Majakka. Kirjayhtymä 1977. 258 s. Alkuteos: To the Lighthouse (1927). Suom. Kai Kaila. Ostin käytettynä.

9 kommenttia:

  1. Mahtavaa, että selätit klassikon. En ole lukenut yhtään Woolfin kirjaa. Mitä suosittelet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on vaikea kysymys! Majakan luin selkeästi huonolla hetkellä, monelle lukupiiriläiselle se oli "helppo" ja todella antoisa. Kollegani taas rakastui Aaltoihin, jossa minulla tökki menetelmällisyys. Suosittelen aloittamaan vaikka Mrs Dallowaysta, se on todella valloittava ja upottava yhdenpäivänromaani!

      Poista
  2. Majakkaa olen harkinnut luettavaksi siihen sinun meriaiheiseen haasteeseen, mutta en ole saanut aikaiseksi. Woolfilta olen lukenut vain Mrs. Dallowayn sekä sadun Leskinainen ja papukaija, johon yllättäen törmäsin joskus kirjaston lastenosastolla. Woolf kiehtoo, mutta haastaa myös. Hienoa, että sait Majakan valloitettua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valloitukselta tämä todella tuntuu! Olen tässä vuoden aikana huomannut, että Woolfia ei voi lukea milloin vain, kirjat vaativat sopivan mielentilan ja tunnelman. Täytyykin vilkaista tuota Leskinaista ja papukaijaa, nimi on mainio.

      Poista
  3. Woolf on kyllä haastava! Pitäisi ehkä yrittää koota voimia ja käydä tämän kimppuun jossain vaiheessa. Tai sitten luovutan jo ennen aloittamista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rohkaisen kokeilemaan! Ja jos Woolfin elämä ja työskentely kiinnostavat, niin kannattaa tarttua päiväkirjoihin, niiden parissa olen viihtynyt mainiosti.

      Poista
  4. Mää en oo lukenu vielä ensimmäistään Woolfia. Kiinnostaa kyllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitten vain kokeilemaan! Tuotannosta löytyy monia ehdokkaita vaikka tuleviin klassikkohaasteisiin :)

      Poista
  5. En ole haastavien kirjojen suuri ystävä, mutta Majakan olen lukenut kahdesti ja aivan rakastan tätä kirjaa ja sen tunnelmaa. Wolfilta olen lukenut ainakin myös Mrs. Dallowayn, joka oli sekin aivan ok mutta Majakka on täysin omassa sarjassaan. Lisäksi tuo kuvassasi näkyvä kansi on hurmaava. Hieno valinta klassikkohaasteeseen!

    VastaaPoista