Kamila Shamsie: Kartanpiirtäjä (2002)

Alkuteos: Kartography.

Suomentaja: Kristiina Drews (2011).

Kustantaja: Gummerus.

Sivumäärä: 392.

Oma arvio: 4/5.

Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Kansi: ?

Kamila Shamsie on pakistanilaissyntyinen kirjailija, joka asuu nykyisellään Lontoossa ja kirjoittaa englanniksi. Kartanpiirtäjä on Shamsien kolmas romaani. Aiemmin olen lukenut hänen viimeisimmän romaaninsa Jumala joka kivessä.  

Kartanpiirtäjä kuvaa elämää kirjailijan synnyinkaupungissa, levottomassa ja väkivaltaisessa Karachissa. Keskiössä ovat ystävykset Karim ja Raheen ja heidän perheensä.  Karim ja Raheen ovat olleet hyvin läheisiä koko lapsuuden ja varhaisnuoruuden, kunnes Karimin perheen muutto Lontooseen katkaisee ystävysten yhteyden. Kaveripiiriin kuuluvat myös Zia ja Sonja, ja avainasemaan nousee myös Karimin ja Raheenin vanhempien historia. Rakkaussuhdesotkut ja salaisuudet luovat jännitteitä.

Kirjassa esiintyvät henkilöt kuuluvat ilmiselvästi hyväosaisiin, kansan eliittiin. Huonommissakin kaupunginosissa piipahdetaan, mutta näkökulma on yläluokkainen. Juuri näkökulmansa vuoksi kirja tuntui melko länsimaiselta: veikkaan, että köyhempien pakistanilaisten arjen ja elämän kuvaus olisi saanut toisenlaisia sävyjä.

Kartanpiirtäjä tutustuttaa lukijan Pakistanin historiaan ja houkuttelee ottamaan historian vaiheista tarkemmin selvää. Luimme kirjan lukupiirissä, ja kirja oli toiminut monille kimmokkeena omien tietojen päivittämiseen. Bangladeshin, Intian ja Pakistanin historiat ovat jääneet vähemmälle käsittelylle koulussa, tai ainakin niiden vaiheet ovat helposti painuneet muistin perukoille. Näiden alueiden etniset kiistat tulevat tarinan myötä tutuiksi.

Eräs lukupiiriläinen nosti seuraavan kohdan keskusteluun, ja se kyllä kiteyttää kirjan olemuksesta paljon:

Jos meillä olisi luotettavammat oikeus- ja hallintojärjestelmät, meidän ystävyyssuhteemme olisivat ehkä pinnallisempia. Mutta koska karachilaiset eivät voi luottaa muihin kuin toinen toiseensa, he liittävät kriisitilanteissa voimansa yhteen tällä asenteella: olimme me muuten elämässä mitä tahansa – pankkiireja, opettajia, luulosairaita, kyynikkoja, marksisteja, tilanomistajia, kasvissyöjiä, eronneita, kaksinnaineita, anorektikkoja, lukihäiriöisiä, seksistejä – meidän todellinen kutsumuksemme on ystävyys.

Kartanpiirtäjä onkin ennen kaikkea kirja ystävyydestä ja ihmissuhteista. Shamsie yhdistää ihmissuhdekiemuroihin historiallista faktaa, mikä syventää tarinaa. Kapeasta, elitistisestä näkökulmasta huolimatta kirja on mielenkiintoinen sukellus pakistanilaiseen elämään. Viihdyin sujuvasti kirjoitetun kirjan äärellä. Nyt kahden Shamsien kirjan lukeneena suosittelen lukemaan hänen teoksiaan uppoutumalla. Lukemieni kirjojen rakenne ja tyyli ovat olleet sellaisia, että ne avautuvat paremmin, kun lukee kirjaa kerralla enemmän.

Kamila Shamsie: Jumala joka kivessä (2014)

Alkuteos: A God in Every Stone.

Suomennos: Raimo Salminen (2015).

Kustantaja: Gummerus.

Sivumäärä: 385.

Oma arvio: 3/5.

Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Kamila Shamsien Jumala joka kivessä on historiallinen lukuromaani, jossa liikutaan 1900-luvun alkupuolen Euroopassa ja Aasiassa. Kirjassa kuvattu ajanjakso yltää ensimmäisen maailmansodan alkuvuosista vuoteen 1930. Vivian Rose Spencer on nuori brittinainen, jota on lapsesta saakka kiehtonut arkeologia, joka oli tuohon aikaan vielä varsin miehinen ala. Vivianin isä tukee tyttärensä uravalintaa, ja isän avustuksella Vivian pääsee arkeologisille kaivauksille Turkkiin, missä ahertaa myös Tahsin Bey, vanha perhetuttu.

Ensimmäinen maailmansota pakottaa Vivianin takaisin kotiin Lontooseen ja töihin sotasairaalaan. Polte kaivauksille on kova, joten hän lähtee vielä sodan aikana Peshawariin etsiäkseen muinaista aarretta. Intiassa Vivianin elämä risteää kahden pataaniveljeksen, Qayyumin ja Najibin, kanssa. Vivian kohtaa Ypresin taisteluissa loukkaantuneen Qayyumin junassa matkalla Peshawariin, ja Najib työskentelee Vivianin apulaisena Peshawarissa.

Vaiheikas tarina ja värikäs kuvailu ovat kirjan ansioita, mutta ne eivät luennassani oikein päässeet oikeuksiinsa. Voin näin jälkikäteen todeta, että väärin luettu: luin kirjaa iltaisin melko pienissä pätkissä, eikä sellainen lukutapa ollut eduksi tälle lukuromaanille. Tähän olisi pitänyt uppoutua ajan kanssa, antaa tarinan imaista syövereihinsä. Nyt takeltelin paksuhkon kirjan kanssa iltaisin töiden jälkeen tai juuri ennen nukkumaanmenoa ja jouduin aina palaamaan vähän taaksepäin tarkistelemaan, mitäs aiemmin olikaan tapahtunut. Lukukokemus kärsi.

Kiehtovinta minulle kirjassa oli Vivianin tarina, se miten hän kehittyy ja mitä hän kokee vuosikymmenten saatossa. Vivianin tarina tekee eläväksi naisen aseman 1900-luvun alussa, ja erot lännen ja idän välillä.

Jumala joka kivessä vie lukumatkani Pakistaniin, sillä se on englanniksi kirjoittavan Shamsien synnyinmaa. Hänellä on sekä Pakistanin että Ison-Britannian kansalaisuus. Listasin Jumala joka kivessä -romaanin suomennoksen kevään odotetuimpien kirjojen joukkoon, sillä jo kirjailjan aiemmat teokset Kartanpiirtäjä ja Poltetut varjot ovat herättäneet lukuisten kehuvien blogitekstien vuoksi mielenkiintoni, mutta en ole vain ehtinyt niitä lukea.

Taipaleeni Shamsien kirjojen parissa ei siis alkanut suotuisasti, mutta vika ei ollut kirjassa vaan lukijassa. Kartanpiirtäjä ja Poltetut varjot pääsevät lukuun jollakin lomalla, kun olen virkeä ja minulla on aikaa uppoutua kirjaan tunneiksi kerrallaan.

Musta neula Peshawarin kohdalla.