Alkuteos: A God in Every Stone.
Suomennos: Raimo Salminen (2015).
Kustantaja: Gummerus.
Sivumäärä: 385.
Oma arvio: 3/5.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.
Kamila Shamsien Jumala joka kivessä on historiallinen lukuromaani, jossa liikutaan 1900-luvun alkupuolen Euroopassa ja Aasiassa. Kirjassa kuvattu ajanjakso yltää ensimmäisen maailmansodan alkuvuosista vuoteen 1930. Vivian Rose Spencer on nuori brittinainen, jota on lapsesta saakka kiehtonut arkeologia, joka oli tuohon aikaan vielä varsin miehinen ala. Vivianin isä tukee tyttärensä uravalintaa, ja isän avustuksella Vivian pääsee arkeologisille kaivauksille Turkkiin, missä ahertaa myös Tahsin Bey, vanha perhetuttu.
Ensimmäinen maailmansota pakottaa Vivianin takaisin kotiin Lontooseen ja töihin sotasairaalaan. Polte kaivauksille on kova, joten hän lähtee vielä sodan aikana Peshawariin etsiäkseen muinaista aarretta. Intiassa Vivianin elämä risteää kahden pataaniveljeksen, Qayyumin ja Najibin, kanssa. Vivian kohtaa Ypresin taisteluissa loukkaantuneen Qayyumin junassa matkalla Peshawariin, ja Najib työskentelee Vivianin apulaisena Peshawarissa.
Vaiheikas tarina ja värikäs kuvailu ovat kirjan ansioita, mutta ne eivät luennassani oikein päässeet oikeuksiinsa. Voin näin jälkikäteen todeta, että väärin luettu: luin kirjaa iltaisin melko pienissä pätkissä, eikä sellainen lukutapa ollut eduksi tälle lukuromaanille. Tähän olisi pitänyt uppoutua ajan kanssa, antaa tarinan imaista syövereihinsä. Nyt takeltelin paksuhkon kirjan kanssa iltaisin töiden jälkeen tai juuri ennen nukkumaanmenoa ja jouduin aina palaamaan vähän taaksepäin tarkistelemaan, mitäs aiemmin olikaan tapahtunut. Lukukokemus kärsi.
Kiehtovinta minulle kirjassa oli Vivianin tarina, se miten hän kehittyy ja mitä hän kokee vuosikymmenten saatossa. Vivianin tarina tekee eläväksi naisen aseman 1900-luvun alussa, ja erot lännen ja idän välillä.
Jumala joka kivessä vie lukumatkani Pakistaniin, sillä se on englanniksi kirjoittavan Shamsien synnyinmaa. Hänellä on sekä Pakistanin että Ison-Britannian kansalaisuus. Listasin Jumala joka kivessä -romaanin suomennoksen kevään odotetuimpien kirjojen joukkoon, sillä jo kirjailjan aiemmat teokset Kartanpiirtäjä ja Poltetut varjot ovat herättäneet lukuisten kehuvien blogitekstien vuoksi mielenkiintoni, mutta en ole vain ehtinyt niitä lukea.
Taipaleeni Shamsien kirjojen parissa ei siis alkanut suotuisasti, mutta vika ei ollut kirjassa vaan lukijassa. Kartanpiirtäjä ja Poltetut varjot pääsevät lukuun jollakin lomalla, kun olen virkeä ja minulla on aikaa uppoutua kirjaan tunneiksi kerrallaan.
 |
| Musta neula Peshawarin kohdalla. |
